"NELJÄS" STRATEGIA

Suomen liityttyä EU:n jäseneksi 1995 alusta maatalouspolitiikka muuttui radikaalisesti. Sen ohella EU:lla oli erilaisia rahastoja, joiden avulla tiettynä rahastokautena oli mahdollista hanketyön avulla kehittää maataloutta ja maaseutua.

Alkukuukausien jälkeen alueellamme maatalouden piirissä olevat tahot alkoivat miettiä asiakirjaa, josta olisi päättäjille apua heidän valitessaan hankkeita. Päällimmäisenä oli silloin vahvan maatalouden edelleen vahvistaminen. Keski-Pohjanmaan maakuntaliitto myönsi strategian tekemiseen rahat ja kirjoittajaksi Chydenius - Instituutin, josta työstä vastasi Jouni Kaipainen ja Olli Rosenqvist. Instituutin näkemyksen mukaan Keskipohjanmaalla tulisi toteuttaa "vahvuuksien vahvistamista" - strategiaa, josta hyvänä esimerkkinä käy turkistalous tai vaikkapa Kalifornian piilaakso. Pienellä alueella tehokasta tuotantoa, henkistä pääomaa ja toisen esimerkillä vahvistusta omallekin tekemiselle. Ensimmäinen strategia oli myös ensimmäinen maakunnallinen ja sai valtakunnallistakin huomioita osakseen.

Muutokset EU:ssa kuitenkin jatkuivat nopeana ja Agenda 2000 -nimeä kantava uudistus edellytti, että seuraavalle rakennerahastokaudelle 2000 - 2006 tuli maakuntien laatia maaseutustrategia. Ensimmäinen oli selvästi maatalouteen kohdistuva, toiselta EU edellytti maaseudun näkemyksiä laajemmin huomioon ottavaa strategiaa. Tämä valmistui 1999 Maakuntaliiton rahoittamana ja loppuraportin kirjoittajina olivat Ilkka Luoto ja Olli Rosenqvist Chydenius - Instituutista. Toisen strategian ideana oli EU:n "ohjeiden" mukaan ottaa maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutus huomioon. Toimintaympäristön muutoksiin varauduttiin edellyttämällä, että maaseutu uudistuu teknisesti, taloudellisesti, eettisesti ja sosiaalisesti. Perusmaatalouden osalta päädyttiin edelleen vahvuuksien vahvistamiseen. Tätä ulotettiin myös alueemme vahvuuksiin kulttuuriin, sekä luonnosta ja ympäristöstä huolehtimiseen. Tukipilareiksi tuli raaka-aineiden tuottaminen ja elämysten tuottaminen.

Tämä asiakirja oli nerokas ja monilta osiltaan täysin vieläkin toteutettava, sillä osa silloin visioiduista asioista alkaa vasta nyt kohtaantua todellisuudeksi.

Nyt olemme uuden rahastokauden kynnyksellä. Seuraava kausi on 2006 - 2013. EU:n komission maaseutustrategian arvioidaan valmistuvan tämän vuoden heinäkuussa. Kansallinen maaseutustrategialle on varattu aikaa ensivuoden loppuun. Maaseudun kehittämistoimenpiteet kootaan neljään linjaan, joita olisivat;

Kilpailukyky linjassa olisi nuorten viljelijöiden tuki, Lutu, neuvontapalveluiden käyttö, maatilojen investointituet, metsien arvojen parantaminen, maa - ja metsätalouteen liittyvän alkutuotannon kehittäminen ja niiden infran kehittäminen, laadun parantaminen. Rahaa näihin tulisi varata vähintään 15% komission osoittamista kehittämisrahoista.

Toiseen linjaan kuuluisi LFA, Natura 2000 alueiden hoito, maatalouden ympäristötuki ja eläinten hyvinvointi sekä tuet ei tuotannollisiin investointeihin. Tämän osuus olisi vähintään 25 % rahoituksesta. Kolmannella kehittämislinjalla edistettäisiin maaseudun monipuolistamista ja yritystoiminnan edistämistä. Matkailu, luontoperintö, kylien kehittäminen ja maaseudun kulttuuriperintö, maaseudun peruspalvelujen parantaminen ja maaseudulla toimijoiden koulutus saisivat vähintään 15%. Neljänteen, eli Leader toimintaan tulisi varata vähintään 7%.

Osa edellä luetelluista toimista on horisontaalisia maatalouden kehittämistoimia kuten LFA, jotka mielestäni tulisi hoitaa valtakunnallisesti päältä. Muutoin tulee tilanne, että voimakkailla karjatalousalueilla muun kehittämisen varat olisivat muuta maata pienemmät.

Olemme nyt Keski-pohjanmaalla kolmannen maaseutustrategian aloitusvaiheessa. Keski-Pohjanmaan Liitto on rahoittanut hankkeen ja kirjoittajaksi on valittu Perhon Maaseutuopiston rehtori Heimo Fiskaali. Hänellä on haastava työ, toki tukenaan ohjausryhmä ja aktiivinen maakunta.

Työ käynnistyi 14.4 Kälviällä pidetyllä seminaarilla, jossa avattiin työn sisältöä ja tutkija Tuomas Kuhmonen valotti miltä maataloutemme ja maaseutumme voisi näyttää 2013.

Mutta mikä on se "neljäs" - strategia. Oikeammin se oli se ensimmäinen ja sitä ei kirjoitettu etukäteen vaan nyt myöhemmin se on todettavissa historiikeistä ja hyvinä tilastoina tähän päivään saakka. Se strategia syntyi tietynlaisen kriisin kautta. Kuusikymmentäluvun vaihteen hallavuosista lähti kehittymään nurmitalouteen perustuva nautakarjatalous. Meijerit välittivät niittosilppureita, ensin tiloille yhteiseksi, ja pian joka tilalle omansa. Perinteisiä kivinavettoja meillä ei ollut rajoittamassa navetan laajentamista, ja niinpä elementtinavettoja nousi seitsemänkymmentäluvulla "kuin sieniä sateella". Kahdeksankymmentäluku toi pihatot ja esikuivatun säilörehun, mutta myöskin tilakohtaiset maitokiintiöt. Kehittyminen oli kuitenkin ehtinyt tapahtua, silloiset tilastot kertoivat alueellamme olleen tilakohtaisesti suurimmat kiintiöt. "Rahakasviksi " rannikolle tuli Vihannin perunatehtaan ansiosta ruokaperunan tuottaminen. Viljavimmilla alueilla myös sikatalous kehittyi. Maapinta-alaltaan pieni, kolmen jokilaakson Keski-Pohjanmaa edustaa maidon ja naudanlihantuotannossa 10 prosenttia koko maan tuotannosta. Turkistalouden osalta Keski-Pohjanmaa osuus on samoin 10 prosenttia. Viisikymmentäluvulla suometsiä ojitettiin 350.000 ha. Nyt ne ovat tuottoisia nuoria metsiä, ja metsätalouden merkitys takavuosista onkin noussut tärkeämmäksi tilojen lisätulojen antajana ja kokonaisuudessaan sillä on jo huomattava aluetaloudellinen arvo.

Mutta miten eteenpäin ? Tähän työhön tarvitaan nyt jokaista, jolla on antaa näkemystä ja uskoa alkutuotantomme ja koko maaseutumme kehittämiseen. Miltä Keski-Pohjanmaan maatalous ja maaseutu näyttävät vuonna 2013, se on nyt meidän omissa käsissä.

Jouni Jyrinki
MTK K-P:n toiminnanjohtaja
Maaseutustrategian ohjausryhmän jäsen