KOKKOLA

Kokkolan naislaulajien konsertti ”Täynnä elämää” Mäntykankaan koululla. Johtajana Maria Autio. Ohjelma: M.Pasanen, T.Turkka, A.Sonninen, suom. kansanlauluja, P.B.Ruiz, M.Makaroff, S.Nissilä, J.Hilander, S.Perkiö.

Kokkolalaiset äidit ja isät saivat nauttia elämänmakuista naiskuoromusiikkia keväisenä äitienpäiväaattoiltana. Konsertin pääteos oli kantaesityksenä kuultu Marita Pasasen säveltämä Ruuhkavuodet.

Maria Aution johtama konsertti koostui a cappella- tyyppisestä musiikista, ja sen hypnoottisena introna toimi Tellu Turkan Marjankukka. Kappale loi maaäitimäisen primitiivisen tunnelman pohjaksi tulevalle.

Marita Pasasen Ruuhkavuodet Koostuu kahdeksasta kappaleesta. Tekstit ovat Satu Kreivi-Palosaaren. Jokaisen laulun aloittaa resitoiva kuorosoolo, jossa muistellaan, pysähdytään hetkeen, tai otetaan kantaa. Lyyrisissä teksteissä käsitellään tämän päivän äidin elämän kysymyksiä ja haasteita, voimaa, sekä kaiken olevan rajallisuutta kristilliseen tematiikkaan sovitettuna. Aihevalinnat ovat napakan osuvia, ja kuoro esitti ajatukset empaattisesti.

Marita Pasasen teoksessa hengitti arjen kauneus. Musiikki on kaunista ja siihen on helppo samaistua. Se on sävelletty tavalliselle ihmiselle ja on maanläheistä, rauhoittavaa kuultavaa.

Ruuhkavuodet on myös ensimmäisen kappaleen nimi, joka alkaa jännittävän hauskalla kelloimitaatiolla. Neljännessä laulussa, Laulu nuorelle, kuoron sointiin tuli lisää dynaamisuutta. Laulajat olivat aitoja ja läsnäolevia. Aika syksysään sisälsi kauniita kuvioita sopraanostemmassa. Kuorosta huokui lämpöä. Viimeisessä laulussa, Äitini on lähelläni sidotaan teoksen alkuajatus – ”Jumala se kaikki kastelee” – myös viimeiseen.

Toisen puoliajan laulut koostuivat pääosin suomalaisesta uudesta ja hieman vanhemmastakin musiikista. Kierroksen aloitti Ahti Sonnisen Erotessa. Kuoro oli asettautunut jättimäiseksi äidin syliksi yleisön ympärille. Kuoron kirkassointisuus tuli hyvin esille tässä asetelmassa. Tästä lähtien oli muutoinkin havaittavissa entuudestaan kasvavaa rentoutta ja svengiä, laulamisen riemua. Ruizin Swayssä laulajat suorastaan puhkuivat intoa. Mieleen jäi myös tulkinta Juha Hilanderin Nocturnesta. Ennen viimeistä kappaletta oli mukava yllätysnumero, jossa yleisö otettiin mukaan laulamaan Paljon onnea vaan kaikille äideille. Ohjelma huipentui Soili Perkiön poreilevaan nauruloitsuun.

Kokkolan naislaulajien senioriluokka palkitsivat uuden johtajan stipendillä, eivätkä suotta; Aution johto on kuuntelevaa ja määrätietoista. Hän saattelee laulajat puhumaan omalla äänellään.

Konsertissa vallitsi välittömyys ja tunnelma, jossa laulajat johtajansa siivittämänä pikemminkin jakoivat, eivät niinkään esittäneet musiikkia.