Ehdimme jo tottua liian hyvään. Kun puolustusministerinämme olivat herrat Vanhanen ja Kääriäinen, poikamme armeijan harmaissa saivat herätä isänmaan aamunkoittoon turvallisin mielin. Varsinkin Kääriäinen tunnetaan retevänä savolaisena, joka voi puhua omituisia kielikuvia puoli tuntia sanomatta mitään. Se, mikä on esimerkiksi puoluesihteerille vahvuus, on puolustusministerille – ja ministerille yleensä – rasite.

Häkämiehen puheet alkavat olla hallitukselle jo rasite. Ensin hän meni esittämään amerikkalaisille kuuluisan puheensa Suomen turvallisuuspolitiikan haasteista ja nyt viimeksi hän taikoi sanavarastostaan helmiä, joiden mukaan Suomen olisi hyvä liittyä Natoon yhdessä Ruotsin kanssa. Ei ihme, että keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen ärähti. Hän väitti Häkämiehen puhuneen hallitusohjelman vastaisesti. Toisaalta ei Korhosenkaan luetun ymmärtämisen taidot häävejä ole. Hallitusohjelman neljännellä sivulla mainitaan pahaenteisesti....Suomi säilyttää mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä. Tämä on siis se ovi, joka on raollaan.

Aika paljon Häkämiehen aktiivisuus ihmetyttää. Hän esittää ministerinä arvioita, jotka kuuluisivat puolueessaan puheenjohtajalle tai ulkoministeri Stubbille. Pääministeri Vanhanen ja presidentti Tarja Halonen ovat olleet viisaasti hiljaa, provosoitumatta. Puolustuspoliittiselta selonteolta odotetaan paljon, ehkä kokoomusjohto haluaa katsoa ensin käden suunnan, tai ehkä sekin on Häkämiehestä hämillään. Kansan enemmistön mielipiteeseen selonteko ei vaikuta. Toivottavasti rauhaarakastavaa kansaa kuunnellaan.

Kirjoittaja on toimittaja Keskipohjanmaan Haapajärven aluetoimituksessa.

antti.savela@kpk.fi