KOKKOLA

Cassandra’s Dream. Ohjaus ja käsikirjoitus Woody Allen. Kuvaus Vilmos Zsigmond. Pääosissa Ewan McGregor ja Colin Farrell. 110 min. K-11. Tuotanto Wild Bunch 2007. Bio Rex 2.

Woody Allenilta on tänä vuonna valmistunut Espanjassa kuvattu uusi elokuva Vicky Cristina Barcelona. Eurooppa on selvästi antanut ohjaaja-käsikirjoittajalle puhtia, sillä nyt nähtävä viimevuotinen Cassandra’s Dream on edellisten Match Pointin ja Scoopin tapaan tehty Englannissa. Välillä notkahtanut Allen-laatu on amerikkalaismestarin töissä taas huipussaan.

Luotettava skotti Ewan McGregor esittää Iania, laina-autoilla ja epämääräisillä sijoitusbisneksillään elvistelevää kiipijää. Irlantilainen Colin Farrell on nuorempi Terry-veli, peliriippuvainen autonasentaja. Ravintolan pitäjänä kitkuttelevan isän vesat pyrkivät kepulikonstein irti alemman keskiluokan loukusta. Poikien isä moittii heitä haihattelusta:

”Odotatte vain milloin laivanne saapuu satamaan! Siinä ainoassa laivassa, joka varmasti saapuu satamaan, on mustat purjeet”, pauhaa isä.

Elokuvan nimi tulee veljesten veneestä, joka on maksettu koirakisavoitolla. Tarustossa Kassandra oli tuhon enteiden näkijä, jonka ennustuksiin kukaan ei uskonut. Kassandra muistuttaa kohtalosta, joka on nähtävissä, mutta jota ei voi väistää.

Veljekset ja heidän perheensä ovat tukeutuneet rikkaaseen enoonsa. Ian ja Terry toivovat nytkin, että Howard voisi auttaa peliveloissa ja hotellibisneksissä. Tom Wilkinsonin enolla on itsellään ongelma. Hän joutuu vankilaan, ellei avaintodistajaa toimiteta pois päiviltä. Herkempi veli Terry kammoksuu ajatusta, mutta käytännöllinen Ian taipuu.

Onhan eno sentään perhettä.

Veljekset aavistavat tekojensa seuraukset, mutta eivät voi pysäyttää tapahtumain kulkua, itseään toteuttavaa ennustusta. He ylittävät rajan, jonka jälkeen paluuta ei ole. Allen sisällyttää kertomukseensa teatteria, jotta vuoropuhelussa voi viitata kreikkalaiseen tragediaan. Enon hahmossa ja veljesten kohtalossa Allen osoittaa, ettei menestys ole tavoittelemisen arvoista millä hinnalla hyvänsä.

Allenia on moitittu yksinkertaisen opetuksen käärimisestä korkealentoisiin kulttuuriviitteisiin. Toki nyt toistuu tuttu tarina, mutta ansiot, niin kuin fiktion yleensä, ovat kertomisen tavassa. Traagisia huipennuksia voi myös pitää kriittisenä kärjistyksenä ahneesta nykyelämästä, jossa syödään enemmän kuin tienataan. Kaikki pitää saada ja mieluimmin heti.

Terryn vaimo on ihastunut hintaviin tavaroihin. Terryn palkalla niitä ei osteta, vaan satunnaisilla pelivoitoilla. Mies ei tyydy pikkurahoihin, vaan haluaa voittaa talorahat. Voittoputki kääntyy ja Terry on veloissa korviaan myöten. Ian pitää yllä kallista kulissia näyttelijätyttöystävää varten. Angela taas hinkuu Hollywoodin tähdeksi.

Allenin suorasukainen, taloudellinen tekotapa on virkistää puleerattujen ja laskelmoitujen suurtuotantojen keskellä. Näyttelijätkin voivat näissä töissä laskeutua tähtirooleistaan harjoittamaan perustaitojaan arkisempien ihmisten tulkkeina. Erityisesti Colin Farrell on elokuvan sielu. Näyttelijä vaikuttaa uudesti syntyneeltä päästessään esittämään tavallista työläistä.

Jotkin äkkikäänteet jäävät perustelematta ja kohtalon ivaa henkivä loppu olisi voinut olla painokkaampikin. Silti Cassandra’s Dream on täysipainoista, vakavaa ja vakavasti otettavaa Allenia.