Autuas tarkoittaa onniteltavaa. Onniteltava puolestaan tarkoittaa sellaista, jolla on aihetta kokea onnea. Pyhäinpäivän evankeliumissa Jeesus sanoo autuaiksi hengessään köyhiä, murheellisia ja kärsivällisiä. Heidän on taivasten valtakunta, he saavat lohdutuksen, ja he perivät maan. Hyvä paimen viittaa Vanhaan testamenttiin, jossa profeetta Jesaja julistaa pakkosiirtolaisuudesta palaavalle Israelin kansalle lupausta paremmasta tulevaisuudesta ja uuden luomisen päivästä. ”Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.” (Jes. 66:2.) Arkuus on uskaltamista Jumalan lupauksen varaan.
Lupauksen uskojat olivat onniteltavia. Profeetta julistaa kauniisti:” He ovat taimia minun tarhassani, minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni.” (Jes. 60:21.)
Onniteltavat, autuaat, eivät voi turvata omaan hurskauteensa. Heidän onnensa on Jumalan pojan ansiossa, syntien anteeksiantamuksessa, joka hänessä lahjoitetaan uskolla vastaan otettavaksi.
Viime viikkojen uutiset ovat olleet pysähdyttäviä. Monen ihmisen elämässä on köyhyyttä ja murhetta, puuttuu sellaista kärsivällisyyttä, että luottaisi asioiden järjestymiseen. Maailmalla on silti tulevaisuus, eikä ihminen voi sitä horjuttaa. Kuoleman ja tuhon, elämän pimeyden ja epätoivon keskelle kuuluu sanoma toivosta, että kerran luodaan uudet taivaat ja uusi maa.
Pelastuksen aika ei ole kaukaista tulevaisuutta vaan Jumalan valtakunnan läsnäolevaa todellisuutta, joka antaa kestävän perustan elämän kaikkiin asioihin, tässä ja nyt.
Jumalan valtakunnan sanoma kuuluu hengessään köyhille, jotka tuntevat murhetta oman syntisyytensä vuoksi. Syntien anteeksiantamuksen uskominen tekee rikkoontuneen eheäksi. Se sytyttää uuden liekin sinne, missä voimat hiipuvat.
Pyhäinpäivä on uskossa poisnukkuneiden muistopäivä; samalla se on rohkaisun päivä uskossa matkaa tekeville. Kotiin ei ole pitkä matka. Jumalan kansan matkalle kutsutaan eksyneitä - hylkäämään väärät tiet ja itse rakennettu hurskaus.
Kirjoittaja työskentelee
seurakuntapastorina Toholammilla.
