Olympiakomitean puheenjohtaja Roger Talermo saattaa olla oikeassa siinä, että ex-päävalmentaja Kari-Pekka Kyrön toimintaa motivoi katkeruus ja kosto. Dopingvalmentajan leiman kantajaksi tuomittu mies on kenties päättänyt omistaa loppuelämänsä yhdelle asialle. Sille että muutkin vastuulliset saavat kokea, miltä tuntuu kantaa kansallisen maineen häpäisijän syntitaakkaa.Vuosien takaisia verivaloin vannottuja salaisuuksia paljastaessaan Kyrö pudottelee samalla säälimättömiä iskuja jo kanveesilla konttaavan nykyisen hiihtoliiton kylkeen. Toimitusjohtaja Jari Piiraisen hiustenväri vaalenee ja yöunet lyhenevät seuraavaa kohu-uutista odotellessa.
Hiihtoliiton kunniapuheenjohtaja Paavo M. Petäjä leimasi viime kesänä (Keskipohjanmaa 25.6.) Kyrön puheet perättömiksi. Tosin hän torjui siinä erityisesti Kyrön väitteitä suomalaisen hiihdon systemaattisesta dopingin käytöstä 90-luvulla.
Nyt Kyrön syyllistämä Marjo Matikainen-Kallström – ja siinä sivussa Petäjäkin – saa yllättävää tukea norjalaiselta Ingard Lereimiltä. Dopingasiantuntijan mukaan Matikainen eivätkä muutkaan pohjoismaiset hiihtäjät käyttäneet 90-luvulla epoa tai veridopingia.
Uskaltaisiko Matikainen viedä asiansa tämän selkänojan turvin käräjäsaliin?
Ei Kyrö ainakaan kaikessa valehtele. Työparina toiminut ex-lajipäällikkö Antti Leppävuori vahvistaa, että valmennusjohto allekirjoitti sopimuksen, jonka tavoitteena oli tukkia kärynneen Jari Isometsän suu markka-ajan miljoonalahjuksella. Kyrö väittää hiihtojohdon tienneen asiasta, mutta sekä Petäjä että Esa Klinga kiistävät tämän.
Hiihtoliiton piina jatkuu. Pesä ei puhdistu muuten kuin vapauttavalla totuuden puhumisella, eikä menetetty maine heti silläkään. Mutta entä jos johto ei todella tiennyt sopimuksesta enempää?
Tilanne jättää Kyrölle ja hänen luottotoimittajilleen tilaisuuden jatkaa tasaisin välein epämääräisiä paljastuksia, joiden vatvominen kyllästyttää vuosi vuodelta yhä suurempaa osaa suomalaisista.
Kirjoittaja on Keskipohjanmaan artikkelitoimittaja.
Arto Hietalahti
arto.hietalahti@kpk.fi
