Juha Itkosen uusin novellikokoelma on nimeltään Huolimattomia unelmia, kertomuksia. Se kertoo tarinoita ihmisistä, arjesta sekä niistä unelmista. Kokoelma on täynnä henkilöitä, kohtaloita suurempia ja pienempiä hetkiä ympärillämme kulkevista ihmisistä, aikalaisista.

Juha Itkonen on kertojana taitava. Hän saa novellien päähenkilöiden tunteet ja ajatukset elämään. Itkonen johdattelee lukijaa kyselemään tekojen motiiveita tarinoista, jotka voisivat olla lehtien uutispalstoilta. Kaikki tarinat eivät päädy edes uutisiin, niin arkisia ne ovat.

Fucking Thailand -niminen novelli kertoo 12-vuotiaan pojan, Akun, näkökulmasta elämästä sateenkaariperheessä. Akun äiti Anne ja puoliso Elli lähtevät pojan kanssa lomalle Thaimaahan. Aku yrittää selviytyä arkipäivästä niin kuin taitaa. Koulussa ei olisi ihan helppoa, jos kaverit tietäisivät perheen elämästä enemmän.

Toki Elliin tottuminen on muuten samanlaista kuin kehen tahansa oman vanhemman uuteen puolisoon tottuminen. Eikä Akua lesbous pelota vaan se, että joku voi sen takia kiusata. Lomamatkalla kuitenkin sattuu pieni haveri, ja Aku pääsisi Ellistä eroon sen myötä, mutta hyväsydämisenä kaverina ymmärtää kuitenkin, miten tärkeätä on tosi rakkaus. Kaikki kääntyy parhain päin lopuksi. Itkonen tavoittaa Akun maailman loistavasti. Akun ajatuksia ja mielen liikkeitä on helppo ymmärtää.

Yksin jäämisen tuska on Siivet-novellin teema. Siinä päähenkilö jää pohdiskelemaan, mitä elämä olisikaan ollut, jos olisi valinnut toisin. Vaimo on kuollut ja entinen tyttöystävä on myös jäänyt leskeksi. Tyhjiä päiviä mies alkaa täyttää haaveilla. Novellin loppu jää avoimeksi ja mahdollisuus helpommasta tulevaisuudesta sarastaa uudessa aamussa. Siivet on kaunis tarina, jossa välillä katastrofin ainekset tuovat tuskanhien lukijan otsalle.

Sama sana -novellissa Timo on vaimonsa Katjan kanssa tuonut kaksivuotiaan poikansa Leevin muumimaailmaan. Lomamatka pyörii pikkupojan ympärillä. Timo pohtii suhdettaan Katjaan ja poikaan. Timo yrittää ymmärtää mikä heitä muuttaa. Nasevan kuvauksen keskellä Itkonen kuvaa ihmisiä, joiden sosiaalinen elämä kutistuu lapsen ympärille ja samalla laajenee mm. nettiverkostoihin. Niissä uskotaan toisten samanlaisten hiekkalaatikolla elämää kokevien aikuisten varoituksiin vaarallisista rappusista jonkin huvipuiston jossain kolkassa. Tai toisaalta haetaan kontaktia toiseen ihmiseen vaikka työpaikalla, kun sitä ei enää kotona uskalleta kohdata.

Itkonen on loistava tarinan kertoja. Näihin kertomuksiin on pakko palata uudelleen. Niissä on klassikon aineksia.

Hanna-Riina Aho