Islanti se harjoittaa itsenäistä rahapolitiikkaa eikä luovu kruunustaan. Tai harjoitti ainakin vielä viime viikolla.Tätä se on, kun äkkirikastumisella päänsä sekoittaneet pääsevät vapaasti huseeraamaan.
Mutta turha tässä on pienelle Islannille irvailla. Ei maailma sen virheisiin kaadu. 320 000 asukkaan kansakunta on lopulta kuriositeetti globaalien toimijoiden keskellä. Verrattomasti vakavammin rakenteita romuttavat amerikkalaispankit, joiden itsenäisyys on huonosti naurattavaa mustaa huumoria.
Pakko on uskoa, että tällaisen myllerryksen aiheuttajien täytyy olla todellisia superlahjakkuuksia. Ei tavalliset tallustajat voi saada näin suurta hässäkkää aikaan. Eilenkin jatkuneen pörssisyöksyn todelliset taustagurut asustavat siellä, missä huippuyliopistot leipovat maailman viisaimpia kauppatieteen tohtoreita ja alan nobelien saajia. Suomesta niin korkean opetuksen ilmapiiriä voi päästä haistelemaan vain joku yksittäinen, kaikista kokeista kympin saanut yhdeksän ällän ylioppilas.
Näiden opinahjojen saavutuksista aiotaan meilläkin ottaa oppia. Maapallon lähes pohjoisimpaan asuttuun kolkkaan kehitetään valtiovallan ukaasilla huippuyliopisto, jossa ei ole tilaa keskinkertaisille humanisteille. Meille tarvitaan omia nerokkaiden talousteorioiden kehittäjiä, joiden opeilla kansakuntamme pysyy jatkuvasti kiristyvän tehokkuuskilpailun eturivissä.
Suomessa on surkuteltu peliriippuvaisia ja niputettu samaan kyseenalaiseen kaartiin kaikki vedonlyöjät. Vain pörssivetojen harrastus on nostettu arvostetuksi liituraitapiirien toiminnaksi.
Karu totuus on äkisti paljastunut. Tavallisista vedonlyöjistä pankkien pörssipelurit poikkeavat vain siinä, että he ovat lyöneet vetoa toisten rahoilla ja vähän isommilla summilla.
Kannatan muuten tuntuvia optioetuja niille johtajille, jotka ovat taidoillaan tänä vuonna saaneet yrityksensä kurssin reippaaseen nousuun.
Kirjoittaja on Keskipohjanmaa
artikkelitoimittaja
arto.hietalahti@kpk.fi