Helsingin piispa Eero Huovinen pääsi iltapäivälehtien lööppeihin paheksuttuaan politiikkoja ja muita julkkiksia alati vaihtuvista ihmissuhteista, eroista, uusista liitoista ja ihastuksista. Se ruokkii Huovisen mielestä avioerokulttuuria ja antaa nuorille vääriä malleja. Piispan mielestä pitää voida sanoa, että irtosuhteet tekevät kipeää.Aiheen haastattelulausunnoille oli antanut alkuviikosta julkaistu kirja ”Rakkauden lahja – Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta”. Ei ole mitenkään yllättävää, että piispat puolustavat siinä avioliittoa ja tuomitsevat irralliset seksisuhteet.
Aivan yksimielisinä piispat eivät sentään elämän ohjeitaan tarjoile. Kuopion piispa Ville Riekkinen ja Turun piispa Kari Mäkinen jättäytyivät kirjoittajaryhmän ulkopuolelle.
Riekkinen perustelee Kotimaa-lehdessä (9.10.) menettelyään kirjan julkaisemisen huonolla ajankohdalla. Hän pelkää kirjan hiljentävän kirkossa käytävää keskustelua homoseksuaalisuudesta. Riekkinen itse olisi hyväksynyt samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamisen jo vuosia sitten. Hän haluaisi kirkon kohtelevan kaikkia jäseniään samanarvoisina arvoon, ansioihin, taitoihinsa ja taipumuksiin katsomatta.
Kotimaa oli kysellyt useilta henkilöiltä arvioita kirjan sisällöstä. Teologian tohtori Maarit Hytösen mielestä se on edellisiä kannanottoja armollisempi ja ottaa paremmin huomioon ihmisten todelliset elämäntilanteet.
Juuri missään kommenteissa kirja ei saa täysiä pisteitä: se ei vastaa ihmisten todellisiin ongelmiin, se ei puhu riittävän suoraan seksuaalisuudesta, ei tarjoa kirkon syliä homoseksuaaleille tai ei sano riittävän selvästi, mikä on oikein ja mikä väärin.
Piispoja on silti helppo ymmärtää. Raamattua auktoriteettina pitävät eivät voi pelkästään enemmistöä miellyttääkseen jakaa sellaisia ohjeita, joiden koetaan olevan ristiriidassa kristinuskon oppien kanssa. Ei perinteiseen avioliittoon perustuvan parisuhteen puolustamisessa ole muutenkaan hävettävää. Viime päivinä monet muutkin kuin kirkonmiehet ovat puhuneet turvallisen kodin ja kasvuympäristön merkityksestä nuorten tasapainoiselle kehitykselle. Jos avioerot ovat raskaita puolisoille, sitä ne ovat myös herkässä iässä oleville lapsille.
Yleisen suvaitsevuuden lisääntymisen myötä on kuitenkin lisääntynyt myös ymmärrys ennen poikkeavuutena pidettyä käyttäytymistä kohtaan. Harva puhuu enää susipareista. Vaikka homoseksuaalisuus on kirkolle vaikea asia, senkin on tunnistettava ilmapiirin muutos. Armo kuuluu kaikille.
Voimakkaasti mielipiteitä jakava aihe tuo uusia vivahteita myös keskusteluun. Kun piispat olivat ennen auktoriteetteja, joiden uskontulkinnat herättivät luottamusta, nyt he ovat joutuneet kirkon sisällä omasta oikeauskoisuudestaan vakuuttuneiden hampaisiin.
Kirkko menettää entistä nopeammin asemaansa, jos sen sanoman levittäminen jää vain ahtaimmin Raamattua lukevien varaan. Luultavasti piispat menevät taas seuraavassa julkaisussaan askeleen suvaitsevampaan suuntaan. Arkitodellisuus ohjaa siihen.
Suomessa 950 000 perheen perustana on avioliitto, mutta muunlaisia perheitäkin on lähes puoli miljoonaa. Vuonna 2006 solmituista avioliitoista 84 prosenttia oli sellaisia, joissa molemmat puolisot avioituivat ensimmäisen kerran. Kaikista lapsiperheistä viidesosa on yhden vanhemman perheitä (Helsingin Sanomat 8.10.).
Yhtä ainoaa oikeaa mallia ei enää ole. Elämä yksinkertaisesti on rosoista ja ihmissuhdeongelmat monimutkaisia. Kirkon tehtävä on tarjota tukea ja lohdutusta muillekin kuin enemmistöön kuuluville.
Arto Hietalahti
