Toki yhteiselämä perustuukin tapoihin ja sääntöihin. Näin tiedämme mitä tehdä ja miten reagoida. Autolla ajamisessa on tietyt säännöt ja tervehtimisessäkin tavat.

Joskus vain tuntuu, että säännöt ajavat yksilön ohi ja päältä. Näyttää olevan tärkeämpää, että pykälistä pidetään kiinni yksilön hyvinvoinnin kustannuksella niin yhteiskunnallisissa instansseissa kuin uskonnollisissa ryhmissä.

Me monesti pidämme hyvinä asioina niitä muutoksia, joita menneinä aikoina on tehty ja kauhistelemme silloin olleita sääntöjä ja tapoja. Ihmettelemme, miten ihmiset suostuivat moiseen tai kuinka noin saatettiin menetellä. Mutta samalla kauhistelemme ja vastustamme niitä muutoksia, joita nyt yritetään tehdä asioiden selkiyttämiseksi ja parantamiseksi. Ja onhan selvä, etteivät kaikki muutokset ole hyviä. Koska usein muutoksen motiivit ovat hämärän peitossa, tai asioita ei ole vain osattu/ haluttu miettiä tarpeeksi.

Ensi sunnuntai on uskonpuhdistuksen muistopäivä. Ei uskonpuhdistus vaivatonta ollut, ei sitä suurella riemulla otettu vastaan. Liian monen vakaumus murskattiin ja moni menetti henkensä. Mutta paljon turhaa ja taakaksi käynyttä karsittiin pois, jotta uskon ydin olisi paremmin näkyvillä. Uskon puhdistusta tarvitaan henkilökohtaisella tasolla joka päivä, etteivät pääasiat jää erilaisten sääntöjen ja itseään pönkittävien mielipiteiden ja järjestöjen kannanottojen alle.

Mihin muuten sinun uskosi perustuu?

Sääntöihin, kannanottoihin, lakeihin. Vain onko jotain muuta, joka pitää uskon hengissä.

Pappi