KOKKOLA

Erottamattomat. Ohjaus Hanna Maylett. Käsikirjoitus Tarja Kylmä. Kuvaus Jyri Hakala. Pääosissa Tiina Lymi, Minna Haapkylä, Jorma Tommila, Kaneli Johansson. 101 min. S. Tuotanto Kinotar Oy 2008. Bio Rex 1.

Kiitos Hanna Maylett, Tarja Kylmä, Tiina Lymi ja Minna Haapkylä! Naisvetoinen elokuva Erottamattomat onnistuu tekemään arkisesta aiheestaan pienimuotoisen mutta suurisydämisen ja keskittyneen yleisöelokuvan, josta katsoja voi vain nauttia.

Harvinaista nähdä aikuisten elokuva, jossa lapsi ei ole perhetarinan turha koriste, vaan tasaveroinen osa. Erottamattomien Ninnistä (Kaneli Johansson) ei tehdä Kaisa Rastimon Myrskyn tyylistä ideaaliprinsessaa, vaan tavallinen raameistaan uloskasvava murrosikäinen, 13-vuotias tuulispää.

Mukavaa myöskin, ettei tarinan tapahtumapaikka, pikkukunnan hevostila, ole pelkkä sattumanvarainen kehys, vaan vuorovaikutuksessa henkilöihin ja oleellinen juonen osa. Eläinten hoito ja ravit rytmittävät henkilöiden elämän, vaikuttavat ihmissuhteissakin. Hevoset ovat myös kuvauksellisia, kuten kaikki tietävät.

Taru (Tiina Lymi) pitää lapsuudenkodissaan miehensä Harrin (Jorma Tommila) kanssa hevostallia. Kun Harrin tytär Ninni joutuu Tarun suosikkihevosen töytäisemäksi, paikalle on kutsuttava lapsen äiti, Tarun sisarpuoli Eve (Minna Haapkylä). Eve on kymmenen vuotta sitten jättänyt Harrin ja Ninnin lähtiessään Ruotsiin.

Aiemmin dokumentteja tehnyt Hanna Maylett paneutuu ensimmäisessä pitkässä fiktiossaan ihastuttavasti henkilöohjaukseen ja yhtenäisen tarinakokonaisuuden luomiseen. Jyri Hakala tavoittaa tunnelmallisesti talveen päin joutuvan syksyn iltahämärät pihat. Ympäristökuvauksessa on vahva ajan ja paikan tuntu.

Lymin ja Haapkyläntuplajättipotti

Tarja Kylmän käsikirjoitus on mietitty ja tasapainoinen. Se tuo korostelemattomasti esiin erilleen ajautuneiden sisarusten välit sekä mustasukkaisuuden ja syyllisyyden ”yhteisestä miehestä”. Parhaimmillaan Kylmän pohjapiirros ja Maylettin ohjaus korostavat äitiyden tuntoja, jotka biologisella Evellä ja Ninnin kasvattaneella Tarulla ovat eri tavoin pinnalla. Kannattaa tarkata, kummalle Ninni milloinkin sanoo sanan ”äiti” - ja miten Eve ja Taru siihen reagoivat.

Erottamattomat kärjistyy sisarten taisteluksi oikeudestaan äitiyteen. Jottei lapsesta tulisi pelkkä kiistakapula, olisi järkevämmän väistyttävä. Oivallisesti Erottamattomissa epäitsekäs ratkaisu osoittaa Salomonin tuomion tavoin, kumpi lapsesta enemmän ja oikeasti välittää. Onneksi sekä Tarusta että Evestä lopulta löytyy kykyä oivaltaa tyttären paras.

Erottamattomat ei eläisi, jollei sen pääosissa olisi kaksi jumalaista näyttelijää, kotimaisen elokuvan parhaat kyvyt Tiina Lymi ja Minna Haapkylä. Molemmilla on ollut paljon rooleja, mutta harvoin mitään näin osuvaa. Kumpikin pääsee esittämään parastaan ja selvästi nauttii toisen tarjoamasta innoituksesta. Yhteistyö on vapautunutta ja rentoa, mutta myös ajateltua ja sähköistä.

Lymi vie jalat alta niin voimassaan kuin herkkyydessään. Näyttelijä tekee vähällä paljon elämällä ja olemalla hetkessä. Bonuksena tulee Lymin kyky ilmaista sanattomasti henkilöhahmojensa mielentilan ja asenteen, mistä kumpuaa myös suurta, lämmintä huumoria.

Haapkylä saa kerrankin käyttää koko skaalaansa. Eve on sekä luja että hauras, samalla traaginen ja koominen ilmestys. Harmillisesti Even hahmossa ilmenevät käsikirjoituksen ainoat ylilyönnit. Muutama melodramaattinen vuorosana ja roolin väkinäinen muusikkous nakertavat muotokuvaa.

Filmin nimen Erottamattomat voi viitata niin äitiin ja lapsiin kuin sisarustenkin välisiin suhteisiin. Myös Taru ja hevosensa Indigo ovat erottamattomat loppuun saakka.

Mutta ehkä hienoimmin Maylett kuvaa perheen yhteyttä vähän ennen loppukuvaa, kun Taru näkee Harrin nukuttamassa kovia kokenutta Ninniä. Ennen niin puisevana pitämäni epänäyttelijä Jorma Tommila osoittaa yhdellä katseella ja pään liikkeellä olevansa mies paikallaan.