Kyllikki Villa: Elämän korkea keskipäivä. Päiväkirjaromaani 1960-luvulta. 320 s.Ennen kuin mahdollinen lukija innostuu hurjista paljastuksista intiimissä 60-lukulaisessa päiväkirjassa, kannattaa lukea kirjailija, suomentaja ja maailmanmatkaaja Kyllikki Villan alkupuhe, jossa kirjoittaja toteaa romaanin perustuvan muutamiin 1960-luvun päiväkirjoihin, jotka ovat suojattuina Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa. Romaanissa on kolmen vuoden ajalta päiväkirjamerkintöjä, ilman vuosilukuja. Ne voi laskea esimerkiksi siitä, milloin Kreikan sotilasjuntta otti vallan.
Sotilasjuntta on ulkoinen asia, sisäisempi on Kreikan matka juuri ennen vallankaappausta: paljon kirjoitus- ja käännöstöitä, joilla pienen koululaistytön yksinhuoltajaäiti eli. Hän myös tuki rahallisesti ja muutenkin juuri leskeksi jäänyttä äitiään, joka asui sisaren kanssa Lahdessa.
Rakastajan tuleminen ja lähteminen on kirjan eräs juoni. Kannattaa huomata että Villa ei puhu seksistä vaan erotiikasta. Sittemmin erotiikkaa on ollut yhä vähemmän ihmisparoilla, jotka ovat joutuneet tyytymään seksiin. Tässä vaiheessa Villa tunnustaa vielä uskoa luterilaiseen Jumalaan, mutta viimeisimmässä matkapäiväkirjassa Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan hän on jo eronnut kirkosta eikä tahdo kuulla suomalaisilta lähetyssaarnaajilta saarnoja.Tätä lähetyssaarnaajat eivät tietenkään usko, heillähän on lähetyskäsky!
Kirjoittajan työtä tekevä joutuu suurimmalta osin työskentelemään yksin. Kanssaeläjät ovat joutuneet tottumaan kirjoituskoneen rätinään vaikka keskellä yötä. Romaanin päähenkilö on eronnut ja kärsii yksinäisyydestä. Elättääkseen itsensä ja lapsensa hän joutuu käymään päivätöissä toimistossa. Siellä tavatusta nuoresta miehestä sukeutuu rakastaja, mutta tilanne on yksinhuoltajanaisen näkökulmasta jo alunpitäen toivoton: vaikka rakastaja on hieno ihminen, hän ei tule jättämään vaimoaan ja lapsiaan.
Päiväkirjamerkinnöistä tulee intensiivisimmillään mieleen etsimättä 17-vuotiaan Kyllikki Villan rintamalottana kirjoittamat kirjeet: tyttö joutui kasvamaan aikuiseksi sodan keskellä (Tyttö sodassa. Kenttälotan kirjeitä 1941-1944, Like 2006). Sodassa tyttö kaipasi perhettään ja kouluaan, nyt kaipauksen kohteena on rakkaus.
Rakastajan tulo saa naisen ja äidin kuitenkin vapautumaan niin, että hän uskaltaa jättää päivätyönsä ja heittäytyä suomentajan ja senttaajan köyhään elämään. Tässä onkin kirjan eräs kaari.
Vaikka lapsi on vielä pieni, hänestä on kehkeytynyt äidille kumppani. Pikkukoululainen lukee jo itse, mutta sekä äiti että tytär rakastavat jokailtaisia ääneenlukutuokioita. Äiti keksii rahtilaivat. Ensin hän lähtee tyttärensä kanssa Puolaan kuukaudeksi, sitten Kreikkaan, ja kirja päättyy siihen että on tulossa ensimmäinen pitkä matka Etelä-Amerikkaan asti.
Matkapäiväkirjoissaan Kyllikki Villa kertoo suomentavansa ja kirjoittavansa muutakin myös runoja.
Helsinki oli kallis kaupunki. Köyhää oli, mutta päähenkilö on sosiaalinen, osaa laittaa hyvää ruokaa, ihmiset käyvät kylässä toistensa luona ja sillä tavoin aineellinen köyhyys unohtuu.
Tapahtuu muutakin ihmeellistä: yhtäkkiä päähenkilö huomaa osaavansa suomentaa myös ranskaa, vaikka hän vähän väliä sättii itseään siitä ettei hankkinut itselleen monipuolista kielitaitoa jo nuorena.
Jo kenttälotan kirjeissä näkyy kielitaitoinen ja älykäs nuori nainen. Saksan taidosta oli sodan aikana hyötyä. Tässä kirjassa näkyy hurja henkinen kasvu, jonka osittain varmasti aiheutti juuri rajojen avautuminen, kanssakäyminen Eurooppaan ja muuallekin.
Marjatta Ripsaluoma