Enkeli ilmoittaa Marialle Jeesuksen syntymän. ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta!” Marian vastaus kertoo uskosta: ”tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”.Enkelit tuovat paimenille kedon pimeyteen viestin: ”Teille on syntynyt Vapahtaja!” Paimenet kuulevat enkelten sanan, ovat sille kuuliaisia ja löytävät pienen lapsen, avuttoman.
Enkelit ovat tyhjällä haudalla kertomassa masentuneille opetuslapsille: Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista! Avuton, köyhäksi tehty, runneltu ja murjottu Messias on saanut voiton kuolemasta.
Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Monella on kokemus enkelin kosketuksesta. Häivähdys tilanteessa, jossa varjelus oli totta.
Mikkelinpäivän evankeliumitekstissä Jeesus nostaa opetuslasten keskelle pienen lapsen, avuttoman. ”Heidän enkelinsä saavat joka hetki katsella minun taivaallisen isäni kasvoja.”
Lastemme elämä ei ole vain meidän käsissämme. Jumala on kätkenyt heidät siipiensä suojaan jo elämän alusta. Hän pitää omistaan huolen. Hautausmaalla kävellessä joskus hätkähtää, tuo pienokainen ei elänyt kuin hetken, nimettömänä. Jumala otti pois, kutsui enkelin tutun ja jätti tyhjän sylin, kaipauksen. Yksi pääsi jo perille, ajan vaivoista taivaan riemuun.
”Joka ottaa minun nimessäni luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, parempi olisi että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. ”
Tuo sana käy kohti. Olen ollut huono esimerkki. Uskoni hedelmät ovat nahistuneet, kuin syksyn lehdet pakkasessa. On ollut kiistaa, kuka on suurin.
Kenen ääni kuuluu, kun lasten ääniä ei jaksaisi kuulla?
Joku on ahdistuksen, taakkojen ja vaikeuksien keskellä saanut vieraaksi enkelin. Vieras on tuonut hyvän sanoman. Jumalan valtakunnan evankeliumi on nostanut painuneen pään ylös.
”Minun Herrani ja Vapahtajani!” Jumala käyttää maan päällä armahdettuja syntisiä viestinviejänä.
Lasten valtakunnassa on vieläkin tilaa. Synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Virsi 139:3 Ken lapsen ottaa hoivaansa, saa hoitaa itse Jeesusta, vaan Herran tuomion se saa, ken lapsen mielen haavoittaa. Vastuumme, Jeesus, kirkasta ja sydämemme sulata.
Kirjoittaja työskentelee seurakunta-
pastorina Toholammilla.
