Miehet, jotka olivat meitä vastassa lentokentallä, veivät meidät pakettiautolla asuinpaikkaamme parin kymmenen kilometrin päähan keskustasta. Kuten asiaan kuuluu, matkalta poikettiin pari kertaa ja kyytiin napattiin tien varrelta muita kulkijoita.Asumme Bahari Beach –nimisessa paikassa Intian valtameren lähellä.
Talo on keskeneräinen hotelli, jossa asuu vapaaehtoistyöntekijoita. Meillä on hyvät oltavat, ruokaa, juomaa, vettä ja sähköä, mutta muutaman minuutin kävelymatkan päässa on kyliä, joissa ei ole majojen lisäksi juuri mitään.
Läheisen kylän asukkaat olivat katkaisseet rikkaiden taloille johtavan vesiputken saadakseen puhdasta vettä. Myöhemmin jo samana päivänä paikalla oli joukko poliiseja asiaa selvittämässä. Meidän on vaikea käsittää, että puhtaan veden saaminen voi olla rikos.
Paikalliset suhtautuvat meihin “muzunguihin” eli valkoihoisiin lämpimästi, mutta varauksella. Musiikki soi joka puolella ja lapset kiipeävät syliin.
Mitään ei tapahdu ennen kuin tervehtimiset on hoidettu huolella. Tervehdysrituaaliin kuuluu mm. liuta erilaisia kättelyotteita. Koko keskustelu saatetaan käydä käsi kädessä ja se on ihan mukavaa, vaikka sormet menevätkin välillä hiukan solmuun meiltä alottelijoilta.
Julia ja Panu