Pääosin Keski-Pohjanmaan konservatorion ja ammattikorkeakoulun musiikin opiskelijoista koottu orkesteri tarinoi yhden kaikkien aikojen tuotteliaimpiin säveltäjiin lukeutuvan, humoröösin Georg Philipp Telemannin (1681- 1767) tahdissa. Konsertti koostui mielikuvituksekkaista kappaleista, jotka kuvailevat ihmistä ja maailman menoa karikatyristisessä hengessä.

Iltama sihahti soimaan Alkusoittosarjalla, Perpetum mobile, Ikiliikkuja. Ouverture oli mukaansatempaava ja hyvin kontrastoitu. Myös Bourree kuulosti figuroinniltaan veistokselliselta ja kauniisti aksentoidulta. Sooloryhmä kiinnitti kuulijan huomion aina miellyttävällä yhteissoinnillaan. Korvissa sulavin osa teoksesta, Tourbilon, elähdyttävä pyörremyrsky, tiivisti muusikoiden aktiivisuutta, minkä myötä kaivattu ekstroverttius ja mielikuvituksekkuus kasvoi.

Seuraava sessio, Characteres Burlesque on teoksesta Ouverture Burlesque, joka on sävelletty Commedie dell`arte -esityksen alkusoitoksi. Sen osat kuvaavat näytelmän hahmoja esityksen ironisuudelle uskollisena. Pierrot`n toteutus oli hienovaraisen moni-ilmeinen ja filosofinen. Tämä ilmeni intensiteetin lisääntymisenä ja sitä kautta kaikessa muussakin. Menuet I - II oli jännän kuivakalla tavalla nautittava. Viimeinen turkkilainen osa säväytti ilmeikkäällä värikkyydellään. Jotkut hahmot jäivät kaipaamaan teatraalisempaa ilkikurisuutta. Sikäli painopiste olisi voinut olla vähemmän objektiivis-musiikillinen, enemmän esittävä, kuin epäfyysinen, soiva, sanaton näytelmä.

Illan kamarimusiikillinen anti koostui kahdesta osasta, joista ensimmäisen, sonaatin D-duurissa sellolle ja basso continuolle esittivät sellistit Marja Latvala, Anna Pulakka,sekä cembalisti Tiia Mäkelä. Latvalan solismi oli herkän eloisaa. Huomattavaa oli Largo-osiossa lisääntyvä ”säestävän” ryhmän laulava hengittävyys, joka auttoi kokonaissvengiä ja lisäsi pehmeyttä. Kahden viulistin, Saana Parviaisen ja Johanna Knuutilan Gulliver-Suitesta jäi mieleen erityisesti Reverie der Laputier, Laputalaisten unennäkö, joka oli toteutukseltaan leijuvan kumea, mielenkiintonen.

Loppuhuipennuksena leimusi sarja kokoelmasta Klingende Geographie, Soiva maantiede, joka oli hauska kuvaelma eurooppalaisesta ihmisestä. Europäische Türkei värisi ihanana äänimassana suklaisen bassostemman päällä, luikerteli luihin ja ytimiin. Kaikki kellui, oli yhtä, ja kasvoi poispäin häviten soiden vielä soivan äänen jälkeenkin.