Maailman sivu on ihminen joutunut kyselemään pahuuden aiheuttaman hädän nostattamia vaikeita, vastauksia vaille jääviä kysymyksiä. Hyvä Jumala - jos sinä olet hyvä, niin miksi ihmeessä sinä sallit pahan? Miksi meidän maailmamme on niin kova paikka elää? Jatkuvasti me olemme monenlaisen pahan vietävänä - kateuden, vihan, välinpitämättömyyden, itseriittoisuuden, omahyväisyyden. Jos sinä, Jumala, kerran olet kaikkivaltias, miksi et jo päästä meitä pahasta?

Me voimme itse taistella pahan valtaa vastaan. Tässäkin surussa me voimme itse päättää, miten me jatkamme eteenpäin. Etsimmekö syyllisiä, tuomitsemmeko, mietimmekö, kuka teki väärin, kuka jätti tekemättä, kenen olisi pitänyt tehdä mitä ja missä - ja niin edelleen. Voimme itse päättää, takerrummeko pahaan, ja puristammeko siitä kaiken mahdollisen irti. Vai toteammeko: tapahtunut satuttaa ja koskettaa jo riittävästi ja aivan liian monia ihmisiä, ja aivan taatusti myös ilman minun lausumia tuomioitani.

Pahuus näyttää, miten tärkeää on jatkaa eteenpäin hyvyyden puolesta taistellen. Entäpä, jos tänä päivänä yrittäisimme elää siten, että olisimme kuulevina korvina, näkevinä silminä, välittävinä sydäminä, toimivina käsinä? Entäpä, jos rukouksemme tähän päivään nousisi Vanhan testamentin sanasta:

Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miika 6:8)

Kirjoittaja on Nivalan seurakunnan kappalainen.