Jos minä olisin kuntapäättäjä, en kuittaisi alle sellaisia työttömyyssakkoja kuin tällä hetkellä meidänkin levikkialueellamme tehdään. Satoja tuhansia euroja kuukaudessa kuluu siihen, että maksetaan Kelalle takaisin työttömyyskorvauksia. Miksi? Siksi, että ihmisiä ei onnistuta työllistämään. Jokainen työttömyyskuukausi maksaa kunnalle liki 300 euroa per työtön ja mitä tällä saadaan? Ihmisiä, jotka tuntevat itsensä tarpeettomiksi ja jotka yrittävät sinnitellä korvauksilla samaan aikaan, kun muu kansa reissaa ulkomailla ja kuluttaa asvaltteja uusilla autoilla. Asia hiertää aivokoppaa etenkin nyt, kun sain olla mukana projektissa, jossa pitkäaikaistyttömät rakensivat päiväkotia. Työ kävi laatuun, into työhön oli suurta ja poissaoloja työstä erittäin vähän. Piti hämmästellä, että miten ihmeessä yhteiskunnalla on varaa pitää tällaisia ihmisiä työttömänä? Mutta ilmeisesti on. Kokkolassakin satoja ihmisiä.
En ole oikein koskaan ostanut sitä uskomusta, että osa ihmisistä olisi jotenkin synnynnäisesti työhaluttomia tai laiskoja. Sen sijaan uskon, että monet kurssit ja koulutukset ovat ihmisten nöyryyttämistä eivätkä ne johda mihinkään. Väitän, että suurin osa työttömistä on halukkaita tekemään työtä, jos työ on mielekästä tai järkevää ja jos siitä maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka.
Kuntien terveyskeskukset, koulut ja tilat ylipäätään rapistuvat ja homehtuvat. Moni mummo ja pappa kaipaa kauppa- ja siivousapua. Tekemätöntä työtä riittää. On älytön yhtälö antaa ihmisten ja asioiden rapistua ja maksaa toisille korvausta siitä, että nämä pysyttelevät kotona – tekemättä mitään. Miksi näitä töitä ei tehdä tai teetetä työllisyystöinä?
Kaikki puolueet voinevat olla samaa mieltä siitä, että mahdollisimman pieni työttömyysprosentti on jokaisen kunnan etu – pelkästään taloudelliselta kannalta katsottuna. Näin vaalien alla toivoisi, että edes raha puhuisi työttömien ja syrjäytettyjen puolesta, kun inhimillisyys tuntuu olevan luksusta.
outi.airola@kpk.fi
