Evankeliumi: Mark. 12:28-34

Kaipaan lähellesi, vaikka äsken vasta lähdin viereltäsi.

Kaipaan viereesi,

vaikka kylkeni on vielä lämmin sinusta.

Kaipaa lämpöäsi,

vaikka lämmität sydäntäni jatkuvasti.

Kaipaan sinua, koska olet minulle rakas.

Rakastan sinua, koska en muista aikaa ”ennen sinua”.

Rakastan sinua, koska olet osa minua.

Rakastan sinua, koska sinä teet minusta tärkeän.

Rakastat minua, vaikka minä vasta opettelen rakastamaan sinua.

Sinun lähelläsi tunnen rakkauden.

Sinä et ole koskaan kaukana minusta.

Siksi rakkaus on juuri tässä!

Jeesukselta kysyttiin mikä on käskyistä tärkein. Hän vastasi kertaamalla ns. rakkauden kaksoiskäskyn. Tuttu käsky, mutta eihän rakkaus synny käskemällä. Rakkaus ja käskyt ovat toisaalta vastakohtia, mutta toisaalta ne sisältävät toisensa. Käskyjen tarkoitus on suojella meitä omalta ja toisten pahuudelta, lisätä onnellisuutta. Rakkaus on voima, joka auttaa meitä – ei vain suoriutumaan käskyjen vaatimuksista, vaan – elämään käskyt todeksi. Siksi rakkaus ylittää lain. Ja joka rakastaa, ei ole kaukana Jumalan valtakunnasta.

Äiti kieltää lastaan, jotta tämä välttäisi vaaran ja säästyisi vahingosta. Isä käskee, että lapsi oppisi sen mikä on oikeaa ja tuottaa yhteistä hyvää. Rakkaus ohjaa kasvattajaa.

Käskyt ilman rakkautta ovat käskijän itsekkyyttä. Ne eivät tuo lähelle, vaan vievät kauemmas. Kun käskijä määrää toista tottelemaan, hän asettuu toisen yläpuolelle. Oikeassa oleminen ei yhdistä, viisaus ei tuo turvallisuutta. Kasvuun tarvitaan hyvä maaperä, riittävästi rakkautta.

Tarvitsen heitä, jotka rakastavat minua, vaikka minä vasta opettelen rakastamaan toisia.

Sinäkin tarvitset. Sinun läheisesi tarvitsevat.

Tarvitsemme häntä, joka ei koskaan ole kaukana. Jumalaa – ja lähimmäistä.

Kirjoittaja on sairaalapappi

Kokkolassa