Viime päivinä ajatukset ruotsin kuunteluiden suhteen ovat vaihdelleen suuresti. Välillä tuntuu siltä, että tällä kertaa tuli tehtyä ehkäpä yksi huonoimmista ruotsin kuunteluista. Tämä sattui vaan valitettavasti olemaan se ainoa kuuntelu, jolla on loppupeleissä merkitystä. Mutta miksi koetilanteessa ei tajua mustata oikeita pallukoita ja kuulla avoimiin kysymyksiin oikeita asioita? Vai menikö kuuntelu kuitenkaan todellisuudessa niin huonosti, että siihen pitäisi olla pettynyt?

Kukaan ei ole asettanut minulle tavoitteita arvosanojen suhteen, vaan saan asettaa omat tavoitteeni kirjoituksia ajatellen. Ehkäpä se onkin varsinainen ongelma: Kukaan muu ei sanele minulle arvosanatavoitteita, vaan minulle tarjoutuu mahdollisuus vaatia itse itseltäni kaikista eniten. Ja tätä mahdollisuuttahan en jätä käyttämättä, minkä takia epäonnistumiset tuntuvat usein suuremmilta kuin mitä ne todellisuudessa olisivat. Itseensä kun ei ole mukava pettyä.

Pettymyksiltä ei voi varmastikaan täysin välttyä, mutta ne on kyettävä sivuuttamaan päästäkseen jatkamaan tavoitteiden toteuttamista. Omat tavoitteeni tulevaisuuden suhteen ovat juuri niitä syitä, joiden vuoksi toivon saavuttavani mahdollisimman hyviä tuloksia kirjoituksissa. Nyt ensimmäinen vaihe ruotsin suhteen on ohitettu ja kirjallisen osuuden merkitys alkaa vähitellen nousta mielessäni entistä tärkeämmäksi. Jos kuuntelut eivät menneet odotusteni mukaan, on minulla tilaisuus näyttää kirjallisen osuuden avulla itselleni, ettei ruotsin osaamiseni ole ottanut peruutusvaihdetta silmään. Tavoitteiden tavoittelu jatkuu edelleen.

Tea Koskela