Raili Alahautala: Kaunis Emilia. 307 s. Päivä Osakeyhtiö, 2008.

Alavieskalainen eläkkeellä oleva emäntä Raili Alahautala on saanut julkaistuksi kolmannen historiallisen romaaninsa. Uutuuden ja kuusi vuotta sitten ilmestyneen Herra Niilon on kustantanut Suomen Vapaakirkon ja sen yhteisöjen omistama kristillinen Päivä Osakeyhtiö. Vuonna 1992 ilmestyneen Kuninkaankartanon poika -esikoisen kustansi SLEY.

Ikänsä kirjoittamista harrastanut Alahautala on kirjoittanut myös kaksi kylähistoriaa: Taluskylä aika hyvä: arvokkaasti aikojen halki ja Kähtävä: sukupolvien taival. Lisäksi hän on kirjoittanut lehtiin ja antologioihin. Hän on menestynyt useamman kerran kirjoituskilpailuissa.

Aiemmat historialliset romaaninsa Alahautala sijoitti 1500-luvulle. Kaunis Emilia kertoo kartanoiden, manttaalitalojen ja mökkien elämästä 1800-luvun lopulla Antrean pitäjässä. Romaanin koristeellinen kansi viittaa vauraaseen kartanoromantiikkaan, mutta Emilian elämä on pääasiassa raskasta raadantaa.

Emilia syntyy Kujalan kartanon vanhimmaksi tyttäreksi. Hänellä on kaksi veljeä ja Johanna-sisar. Vanhemmat kuolevat lasten ollessa vielä pieniä. Lapset jäävät vanhan mummunsa hoiviin. Kotikartano myydään, ja niin myydään lapsetkin huutolaisiksi. Emilia sijoittuu lapsettoman kauppiasparin kotiin, ja häntä kohdellaan ihmismäisesti.

Tähän asti tarina vaikuttaa uskottavalta. Alahautala kirjoittaa sujuvasti ja konstailemattomalla kielellä. Ympäristökuvauksetkin vaikuttavat todentuntuiselta. Sitten alkaa Emilian ja Tuomaan rakkaustarina, joka ihmetyttää pahemman kerran. Kun nuori tyttö on riipimässä ohdakkeita kauppiaan pellosta, hän kohtaa naapurin isännän ahnaan katseen ja taipuu sen edessä kuvittelemaan onnea ja autuutta miehen rinnalla.

Juopon ja väkivaltaisen miehen kanssa ahkera ja taitava Emilia joutuu puille paljaille syömään jäkäläleipää, että saisi lapsensa ruokituksi. Synnyttääkin vaimon pitää inahtamatta, ettei miehen uni häiriinny. Tuomas huitelee omilla teillään vuosikausia eikä mitenkään osallistu lasten elatukseen. Hän on taitava puuseppä ja tekee töitäkin, mutta vie rahat kestikievariin. Emilia pyöräyttää lisää lapsia elätettäväkseen, kun mies palaa retkiltään.

Takakannessa Emilian katkeroitumattomuus selitetään uskolla. Tekstistä uskon vaikutus ei kovin hyvin ilmene. Lukija vihastuu miehen retkulle moneen kertaan, mutta Emilia antaa anteeksi jopa silloinkin, kun Tuomas varastaa poikien Amerikasta lähettämät Raamattu-rahat.

Loppua kohti tarina muuttuu kuin saduksi nuorten saadessa toisensa ja talonsa. Tuomaskin tekee viimein parannuksen.