Pyhäkoulussa kysyttiin lapsilta, mikä on uskoomme liittyvä, tärkeä kolmikirjaiminen sana. Yksi pojista vastasi: ”Älä.” Muut lapset olivat samaa mieltä. Tarinan kuultuani vahvistin mielessäni lasten vastauksen. Omasta pyhäkouluajastani muistan oikeastaan vain laulun: ”Älä silmä pieni katso minne vain… älä korva pieni kuule mitä vain… älä käsi pieni tartu mihin vain… älä…” Aikuisemmalla iällä olen alkanut inhota laulua. Kun lukee yhden ensi sunnuntain Raamatunkohdista, voi todeta, että tuo laulu on kuin irvikuva Raamatunsanalle (Kol. 2:16-23).

Eräs ortodoksipappi sanoi kerran Jeesuksen nimen merkitsevän suoraan suomennettuna: Hän, joka antaa suuren tilan. Itse en ole tuota väittämää sen kummemmin tarkistanut, koska sellaiseksi todella koen Jeesuksen, tilaa antavaksi, vapautta luovaksi. Jumalaksi, joka tekee minut niin vapaaksi että sitä kahlitsee vain oma rajallisuuteni.

Jumalan kanssa kyllä aina pärjää, koska hän on täynnä armoa ja totuutta. Hänelle ei kenenkään tarvitse olla muuta kuin on eli olla sitä, mikä on totta. Mikä vapaus! Mutta ihmisten kanssa on toisin. Perustamme kanssakäymisemme tulkinnoille ja erilaisille arvioille, joilla ei ole usein mitään tekemistä totuuden kanssa, vielä vähemmän armon. Ja tästä mittailusta omilla kriteereillämme alkaa toistemme rajoittaminen: älä sitä, älä tätä. Ja sitten ajaudummekin jo rajoittamaan ihmisten perusoikeuksia, jopa perusolemukseen kuuluvia asioita. Mitä vallankäyttöä ilman, että tuota valtaa olisi annettu omaksemme. Jumalan on valta.

Jumalan armo on avara kuin taivas, pilviin ulottuu hänen uskollisuutensa. Niin sanassa sanotaan. Siinä on meillekin syytä opetella samaa avaruutta keskenämme ja sen olisi ulotuttava myös toistemme sukupuoli-identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen asti! Vähemmän oikeassa olemista, enemmän myötäelämistä. Se on kristityn vapautta.

Niin, ja se sana, jota tarinan pyhäkoulunopettaja haki lasten suusta oli: Ilo. Hyvät kristityt sisareni ja veljeni, miten on mahdollista että he eivät sitä tienneet? Missä on vapaus, siellä on ilo.

Kokkolan suom. srk:n oppilaitospastori (virkavapaalla)