Ensimmäinen todellinen koitos kohti ylioppijuutta on nyt minun osaltani ohi. Englannin keväällä kirjoittavat tekivät maanantaina kuuntelukokeen, tänään tiistaina sen teimme me ruotsin ylioppilaskokeen keväällä suorittavat. Kuunteluharjoituksia olemme harjoitelleet jo hyvän aikaa ruotsin oppitunneilla, mutta oikea koetilanne on aina jännittävä ja erilainen. Siihen suhtautuu ja asennoituu eri tavalla.Kuuntelukoetta varten olin kesän aikana katsellut ruotsinkielisiä elokuvia, kuunnellut ruotsinkielistä radiota, lukenut lehtiä ja sarjakuvia. (Muumit erityisesti suosikkejani!) Kirjasto on ollut mainio apuväline kirjoituksiin valmistautumisessa. Sieltä on löytynyt monenmoista, erityisesti kesältä jäi mieleen vanhat kielikasetit, joita ahkerasti kuuntelin.
Koululla oli määrä tiistai-aamuna olla puolta tuntia ennen koetusta, joka tarkoitti heräämistä aikaisemmin kuin normaalisti. Heräsin jännittyneenä. Mielialani vaihtelivat neutraalista olotilasta edellä mainittuun jännitykseen. Koetin järkeillä itsekseni: Koe tulisi olemaan suunnilleen samanlainen kuin edelliset harjoituskuuntelut, joita olimme harjoitelleet kurssien aikana paljon.
Aikaa kului suunnilleen tunti ja koe oli ohi. Kun nousin paikaltani ja kävelin luokasta, oli outo olo. Nyt tosiaan olin täyttänyt paperin, joka tullaan postittamaan ylioppilaslautakuntaan! Se tuntui epätodelliselta, tätä varten olimme luokkatovereideni kanssa käyneet koulua kaksi vuotta, ja nyt todelliset koitokset ovat edessä. Yksi etappi on jo takana. Todellinen luku-urakka kevättä kohti jatkukoon!
Elina Hokkanen
