Herbjörg Wassmon uusin suomennettu romaani on nimeltään Lasi maitoa, kiitos. Se kertoo nuoresta tytöstä, joka lähtee kotoaan Liettuasta. Hän uskoo olevansa matkalla Tukholmaan, jossa saa työskennellä kahvilassa tarjoilijana, mutta totuus on karmea. Hän päätyy seksiorjaksi Norjaan.

Lasi maitoa, kiitos teoksen päähenkilö on Dorte. Hän on 15-vuotias tyttö, joka uskoo ikäistään tyttöä, joka kertoo kuinka Tukholmassa kaikki on toisin. Dorte kuulee, kuinka tiedossa on helppoa ja hyväpalkkaista työtä. Jo alkumatka osoittautuu rankaksi. Välittäjinä olevat miehet alkavat myydä matkassa olevia tyttöjä ja miehet ovat varsinaisia raakalaisia. Sekä asiakkaat että välittäjät eivät kaihda väkivaltaa ja kaikki muuttuu Dorten mielessä veriseksi mytyksi, jossa hän yrittää selviytyä, miten parhaiten taitaa.

Dorten elämänkokemus karttuu kertaheitolla, hän kohtaa kauhut, joita ei ole voinut edes kuvitella todeksi. Matka jatkuu, olot kohenevat, mutteivät muutu paremmaksi. Dorte tietää, ettei hänellä ole ihmisarvoa ja vapaus on mahdollinen vain omassa mielikuvituksessa. Dorten selviytymishalu ilmenee mielikuvituksessa käydyissä keskusteluissa kuolleen isän kanssa. Dorte yrittää myös rukoilla, mutta Jumala on äidin jumala, jonka tahdon käsittäminen on vaikeissa oloissa mahdotonta.

Wassmo kuvaa raakuudet niin rajusti, että niitä on vaikea lukea. Kaikki lyönnit on kuvattu pikkutarkasti ja Dorten mielen myllerrykset jäävät vähemmälle huomiolle. Toisaalta Wassmo tavoittaa hyvin etäännyttämisen, josta tulee Dorten selviytymiskeino. Dorte päättää aina välillä ajatella jotain kaunista tai pakenee ajatuksissaan kotiin ja keskustelemaan isän kanssa.

Väkivaltaa on vaikea ymmärtää. Tässä kirjassa väkivalta on mielivaltaa, jota käyttävät miehet sumeilematta. Tarkasti kuvattu väkivalta ahdistaa, ja siitä ahdistuksen tunteesta on vaikea päästä eroon. Dorten tarinan lopussakin, vaikka Wassmo antaakin ymmärtää, että Dorte selviytyy, niin ahdistus jää päällimmäiseksi. Jäin miettimään sitä, miksi esimerkiksi Claude Simonin Flanderin tiessä, joka vastaavalla tavalla vyöryttää lukijan eteen kuvan toivottomasta väkivallasta syntyvä tunne on kuitenkin ensisijaisesti suru. Ehkä se syy on historia, ihmiskauppaa tapahtuu koko ajan ja Flanderin tie kertoo sodasta, joka on jo käyty.

Samalla kun lukija jää kysymään, mistä nämä väkivaltaiset miehet tulevat, jää pohtimaan sitä mikä mahdollistaa ihmiskaupan. Köyhyys on siihen suurin syy. Sen myötä oppimatonta ja hyväuskoista ihmistä voi huijata. Pelko, joka saa vallan, pitää ihmiskaupan uhrin vankina, vaikka lyöminen vähenisikin. Dorte säilyy hyväuskoisena loppuun asti, ja se hänet lopulta pelastaakin.

Wassmon teos Lasi maitoa, kiitos, on teos, jolla on tärkeä tehtävä. Se nostaa esiin sen, miten me länsimaisessa yhteiskunnassa annamme hyvinvoinnin keskellä tapahtua sellaista raakuutta, jolle ei kukaan voi antaa oikeutusta. Jokaisen velvollisuus on kunnioittaa muitia ihmisiä ja arvostaa muiden ihmisarvoa.

Wassmo on kirjoittajana arvostettu niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin. Hänen teoksiaan on suomennettu aiemminkin muun muassa Seitsemäs kohtaaminen ja Dinan kirja. Jälkimmäisestä on tehty myös elokuva.