|
|

|
Abit pänttäävät kirjoituksiin

|
|
Päntätessähän tämä aurinkoinen sunnuntaipäivä on mennyt ja nyt tekisi mieli enemmän kuin suunnattomasti lähteä lenkille hakemaan uutta energiaa seuraavaa lukurypistystä varten. Luulen kuitenkin, että voin hyvillä mielin ainakin hetkeksi survoa mielestäni pois ruotsin vahvat verbit ja Suomen ulkopolitiikan linjaukset 1900-luvulla. Suljen koulukirjat, pinoan ne koulupöydälleni ja laitan radion soimaan. Radio X3M muistuttaa minua lähestyvistä ruotsin kuunteluista. Päätän olla vaihtamatta kanavaa ajatusteni tassutellessa huomaamatta kohti tiistaita. Mitään paniikkia ei ole toistaiseksi ollut havaittavissa, vaan olo on sopivan odottavainen. Viime keväänä kirjoitetun saksan kuuntelut poistivat varmaankin enimmät ”en varmasti kuule mitään ” –ajatukset, joten mieli on nyt toisten YO-kuunteluiden lähestyessä luottavaisempi. Niin jäätävä en tosin vielä ole että pystyisin olemaan täysin jännittämättä, mutta sopiva määrä jännitystähän on tutkitusti suoritusta parantava tekijä. Ajatusten liitoa on tunnetusti vaikea hillitä ja huomaan kiirehtiväni mietteissäni jo suuna päänä kohti sekä ruotsin kirjallisia että historian reaalikoetta. Pitäisiköhän kuitenkin vielä lenkin jälkeen hajottaa kirjapino ja uppoutua ruotsin kielioppiin tai Suomen historiaan toviksi. Olisi mukava saada tuloksia, joihin on itse tyytyväinen. Millaisia odotuksia minulla sitten on kirjoitusten suhteen? En uskalla ajatella asiaa sen tarkemmin vaan huomaan ajattelevani urheilijamaisesti: ” Lähden hakemaan hyvää suoritusta ja tekemään parhaani. Katsotaan sitten mihin se riittää. ” Tea

|
|
 |


|