Harrastuksilla on erilaisia hintoja. Esimerkiksi jalkapallojuniorin kausi maksaa helposti 500-700 euroa jo 11-vuoden iässä (KP 5.9.). Kustannukset kohoavat huomattavasti iän myötä, kun harjoituskerrat lisääntyvät. Etelä-Suomen suurissa seuroissa kausimaksut ovat vieläkin suurempia.

Lapsiperheet ovat jo lähtötelineissä eriarvoisessa asemassa. Monet vanhemmat muistelevatkin kaiholla omaa nuoruuttaan, kun harrastaminen oli ilmaista, eikä siihen aikaan vanhemmilla olisi ollut edes varaa nykyisen kaltaisiin kausimaksuihin.

Harrastukset ovat kuitenkin vain menoerä lapsiperheissä. Sampo Pankin laskelmien mukaan lapsi maksaa 18:n ensimmäisen ikävuoden aikana yhteensä 50 000 euroa, kun huomioon otetaan vain suorat kulut, kuten harrastusten lisäksi ruoka, asuminen, hoito ja koulutus. Laskelmien ulkopuolelle jäävät epäsuorat kustannukset, kuten menetetyt palkkatulot ja isompi auto.

Lapsi ei ole sijoitus eikä yleishyödyke, vaan lapsia hankitaan siksi, että siten tarjoutuu mahdollisuus rakkautta sisältäviin ihmissuhteisiin.

Harrastuksiin ohjaamalla vanhemmat haluavat osoittaa olevansa hyviä vanhempia. Lasten toivotaan saavan harrastusten kautta mielekästä tekemistä ja saavuttavan myönteisiä tuloksia, mikä on hyväksi lapsen itsetunnolle.

Ohjatussa harrastuksessa mukanaolo on lähtökohdiltaan myönteinen asia, mutta vain, jos sitä toteutetaan sopivassa määrin, myönteisessä seurassa ja kannustavassa hengessä.

Vapaa omatoiminen harrastaminen on turhan aliarvostettua. Lasten ja nuorten harrastuksia ja kulutuskäyttäytymistä tutkinut taloussosiologian professori Terhi-Anna Wilska sanoi Keskipohjanmaan haastattelussa, että lapsen elämä ei saa olla liian ohjelmoitua,

Jos toimintaa ohjataan koko ajan niin päiväkodissa, koulussa kuin vapaa-ajan harrastuksissa, lapsen oma-aloitteisuus tukahdutetaan. Hän ei osaa ryhtyä omiin leikkeihinkään, jos joku ei ole sanomassa, mitä tehdään.

Harrastuksia tuputtamalla vanhemmat saattavat tehdä karhunpalveluksen: lapsesta voi kasvaa itsekäs ihminen.

Tapio Lehtinen