Heikki Niska: Satakieli ja lakaisukone. Kuvitus Virpi Penna. 56 s. Tammi, 2008.

Murrerunoilijana tunnettu kokki Heikki Niska on kotoisin Kalajoelta ja asuu Helsingissä. Hän kirjoittanut runoja aikuisille ja aiemmin kaksi lastenkirjaa. Nyt hän on julkaissut lastenrunokirjan, jonka kieli on pääasiassa kaunista yleiskieltä. Jos kirja johonkin paikantuu, niin muutaman runon kautta Helsinkiin.

Useimmat runot ovat hauskoja, ja niiden sisältöä tukee kuvittaja ja graafikko Virpi Pennan mainio, humoristinen kuvitus. Loppusoinnut, lyhyet säkeet ja napakka rytmillisyys tuottavat juuri sellaisia lorumaisia lastenrunoja, joita on mukava lukea ääneen leikki-ikäiselle ja joita lapset mielellään kuuntelevat. Kielellä ilottelussa on samaa nonsensen henkeä kuin esimerkiksi Kirsi Kunnaksella.

Jotkut runoista ovat pikemmin suunnattu aikuiselle kuin lapselle. Esimerkiksi fennomaani, ilosofi Snellmani n skeittailu päin Stokkaa tuskin avautuu pienille. Shoppailun kritiikiksi tulkittava Kaupunkikanikin taitaa olla suunnattu turhamaisille naisille, jotka hienostelevat kahvilassa ja nostavat rahaa seinästä hattarakoneeseen.

Runoissa on sanaleikkejä ja hassuja väärinkäsityksiä. Rekka-Pekka vie kauhat Kangasalle ja kankaat Kauhavalle, vaikka piti tehdä juuri päinvastoin. Tonttu puolestaan saa torut, kun vaihtaa joulupakettien nimilaput. Väärin kuulemisestakin seuraa hauskoja riimejä, kuten Kevätkävelyllä-runossa.

Eläinten inhimillistäminen on perinteinen keino varsinkin lapsille kirjoitettaessa. Tässä kirjassa ihmisen kaltaisiksi muuttuu tulppaanikin kissojen, possujen ja lampaiden lisäksi. Häähumua juhlitaan pariinkin kertaan ja romantiikkaa on mukana muutenkin, vaikka lemmenmarjan lahjoittamisessa Mantan patsaalle käy köpelösti. Etanoiden verkkaisuus tuo kaivattua rauhallisuutta aikaamme, jossa lapsiakin herkästi hoputetaan.

Hauska tuntuu hauskemmalta, kun vastakohtana on synkempää sävyä, kuten:

”Lokakuu

Pilvi hytisee ja itkee,

rannan riite helisee.

Tuuli kutoo villatakkia,

murhe painaa sakkia.

Varis tulilatvan ostaa,

sen ikkunalleen nostaa.”

Runoilijan toinen ammatti näkyy ruokaosassa Artisokkaa ja mokkaa, jossa seikkailee mm. hapanmaitoperhe. Sitruunapuu kuusikossa on valoisa, mutta tohtorin lausunto Nälkäkurjelle tuntuu liian tylyltä.