”Sinä katoat päivä päivältä / muutut tarinoiksi jotka toistuvat, mutta / eivät enää kasva.”

Tomi Kontion viidennessä runokokoelmassa aika tapahtuu ja muuttuu muistoiksi. Menetyksistä kasvaa haikeaa kauneutta, tragiikka kääntyy poeettiseksi herkkyydeksi.

Runojen puhuja kuvaa ajan kulkua toisiaan sivuavien ihmisten, kosketusten ja kohtaloiden, jopa kuoleman kautta. Esiin nousee karkeasti neljä osin rinnakkaista, osin toisiaan seuraavaa teemaa: rakkaus, menetys, suru ja muistot. Teemat ja niiden tulkinnat linkittyvät kiehtovasti kirjan kantavaan ajatukseen – Delta. Kreikkalaisissa numeroissa deltan arvo on neljä. Fysiikassa isoa deltaa käytetään merkitsemään kahden arvon erotusta. Lisäksi delta tarkoittaa suistoaluetta ja Kontion kokoelmassa myös ruotsiksi del ta, ottaa osaa.

Kokoelman kielelliset ansiot ovat kiistattomia. Kontio saa murheen dekantenttisella tavalla äärimmäisen kauniiksi, ikävästä puhumattakaan. Kielikuvat synnyttävät suorastaan säkeellisiä sydämentykytyksiä ja odotuksen sanojen loputtomuudesta.

”Tyttö syntyi sateen ruostuttamaan syksyyn, / lehtien vekseleiden langetessa ja päivien kutistuessa kuin matonpesijän kädet - - ”

Rytmiltään Delta on tarinallinen, lähes proosallinen. Yksittäiset runot toimivat kokonaisuudessa irrallisina, novellin kaltaisina osina. Siitäkin huolimatta kokoelma on tiiviiksi nivoutunut ja täyteläinen niin kieleltään, teemoiltaan kuin tulkinnan mahdollisuuksiltaan.

Ilmavuus leimaa Kontion kieltä. Tärkeitä eivät ole niinkään tyhjiksi symboloidut sanomat vaan hiljaisuus, hengitys säkeiden välillä. Kaikki se, mikä jää sanomatta, tuntuu.

”Märkä tie, sumu kapaloi valoa, / tuuli käpälöi taloa, jossa asuu nainen vailla kasvoja / ja miehen mitta, taottu, kaakeliuunia vasten asetettu hanko.”

Raskaat teemat on puettu lähes romanttiseen asuun. Tosin niiden raskaus ei ole kadonnut. Kuvaus ihmisten häviävästä läheisyydestä, rakkauden ja murheen liitosta tai ajan vajoamisesta loputtomaan koettujen hetkien arkistoon on kiistattoman herkkää ja totta.

Tomi Kontion (s.1966) edellinen runokokoelma Vaaksan päässä taivaasta ilmestyi 2004 (Teos). Vuonna 2000 hän voitti Finlandia junior -palkinnon.