Demokraattien esivaalikampanja oli poikkeuksellisen tasainen ja raskas. Tunnekylläinen 75 000 ihmisen vaalijuhla sekä erityisesti Hillary ja Bill Clintonin esiintymiset yrittävät hoitaa taistelun aikana syntyneitä haavoja ja saada kaikki vakuuttuneiksi, että puolue on yhtenäisenä Obaman takana. Se, kuinka hyvin vakuuttelu onnistuu, vaikuttaa suuresti vaalin lopputulokseen. Lopullisen voiton kannalta ratkaiseva vaihe on vasta käynnistymässä. Republikaanit vastaavat demokraattien huutoon ensi viikolla asettaessaan John MaCainin ehdokkaakseen.

Sen jälkeen on edessä on pari kuukautta kestävä ankara julkisuusmylläkkä, joka huipentuu 4. marraskuuta pidettävään vaaliin. Siihen mennessä ehdokkaiden taustoista on kaivettu suurennuslasin kanssa esiin kaikki mahdollinen. Kilpailijan jokaista epäilyttävää piirrettä tai menneisyyden lipsahdusta käytetään surutta hyväksi. Kummankin taustalla toimii mahtava tukiorganisaatio, mutta silti on selvää, ettei huonosti paineita kestävä tai sanoissaan epävarma ehdokas voi nousta Yhdysvaltain presidentiksi.

Suuri laiva kääntyy hitaasti. Ei maailman johtavan valtion politiikka katkaisijasta käänny, valittiinpa Valkoiseen taloon kumpi tahansa. Uuden presidentin myötä vaihtuu suuri osa hallintokoneistoakin, mutta siitä huolimatta suurvallan politiikkaa sitoo myös jatkuvuus. Esimerkiksi Irakin sodasta ei voi noin vain irtautua.

Muutos on kuitenkin ollut se viesti, jota Obama on toistanut lähes jankuttamiseen asti. Linjapuheessaan hän vihdoin antoi iskulauseilleen sisältöä. Samalla hän pyrki leimaamaan McCainin vain epäsuositun George W. Bushin politiikan jatkajaksi. Itse Obama pyrki sanoutumaan siitä irti mahdollisimman selvästi. Hän lupasi leikata muiden kuin suurituloisten veroja, parantaa opetusta ja lisätä opettajia, tiukentaa aselakia ja taata homojen oikeudet. Suuriin lupauksiin kuuluu myös Irakin sodan lopettaminen.

Mikäli Obama valitaan, kaikkein varmimmin häntä tullaan kuitenkin muistuttamaan energiapolitiikkaa koskevasta lausunnosta. Obama sanoi lopettavansa Yhdysvaltain öljyriippuvuuden Lähi-idästä kymmenessä vuodessa. Jos tuo lupaus todella toteutuu, maailmassa ehtii tapahtua paljon muutakin ihmeellistä.

Esivaalikierrosten alkaessa vallalla oli yleinen käsitys, että Yhdysvalloissa tehdään historiaa: presidentiksi valitaan joko nainen tai mustaihoinen mies.

Bush on edelleen epäsuosittu, mutta enää demokraattien voitto ei ole mitenkään varma. 72 vuotta täyttävä John McCain on onnistunut irtoamaan niin hyvin Bush-rasitteesta, että ennen demokraattien kokousta hän oli noussut eräiden mittausten perusteella jopa ennakkosuosikiksi.

Arto Hietalahti