Viime päivien kielenkäytön jälkeen ei ollut enää järin suuri yllätys, että Venäjä todella tunnusti eilen Georgista käytännössä jo pitkään erillään olleiden Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden. Raju liike se joka tapauksessa oli.

Päätös on tuomittu odotetun laajalti. Venäjä kuitenkin tietää sangen hyvin, että esimerkiksi epäyhtenäisen EU:n ja Naton keinot reagoida asiaan ovat lopulta vähäiset. Presidentti Dmitri Medvedev kiiruhti ilmoittamaan, ettei Venäjä piittaa vaikka Nato katkaisee suhteensa. Yhtään enempää eivät paina ne perustelut, joita Suomen ulkoministeri Alexander Stubb asiasta esittää Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin puheenjohtajan ominaisuudessa. Tuomioista ja pahoitteluista huolimatta Abhasia ja Etelä-Ossetia pysyvät Venäjän valvonnassa.

Akuutista tilanteen kiristymisestä kantaa suuren vastuun Georgian presidentti Mihail Saakashvili. Hän syyllistyi alkeelliseen, suorastaan typerään virheeseen provosoituessaan hyökkäämään alueille, joilla Venäjän sotilaat olivat täydessä valmiudessa. Sen tuloksena hänen oma uransa ja koko maansa kohtalo on vaakalaudalla. Seurauksista voi joutua maksamaan koko maailma.

Pidemmällä aikajänteellä tilanteen kärjistymiseen on vaikuttanut myös Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin lyhytnäköinen politiikka. Kun Bush ilmoitti aloittavansa terrorismin vastaisen sodan, Venäjän silloinen presidentti Vladimir Putin sai välittömästi syyn muuttaa Tshetshenian tuhoaminen terrorismin vastaiseksi taisteluksi. Yhdysvaltain Tshekkiin ja Puolaan tuoma ohjuskilpihanke on osaltaan kiristänyt ilmapiiriä ja aiheuttanut uhkauksia vastatoimista. Eikä Irakin valtauskaan täytä kansainvälisen oikeuden sääntöjä.

Nämä eivät tietenkään oikeuta suvereenin valtion alueiden anastamiseen, mutta selittävät osaltaan venäläisten reaktioiden kovuutta. Viesti on, että Natolla ei ole asiaa tämän syvemmälle Venäjän reviirille. Se tekee erityisesti Ukrainan aseman tukalaksi.

Äkillinen muutos näkyy suoraan presidentti Medvedevin kasvoilta. Leppoisa, oikeusvaltion kehittämisestä puhunut nuori johtaja on yhtäkkiä kuin kivettynyt puhumaan pääministeri Putinin äänellä. Medvedevin sanojen mukaan Venäjä on valmis uuteen kylmään sotaan. Arvailut Moskovan valtakeskuksen sijainnista voi lopettaa.

Iso kysymys on, miten suurvaltapoliittinen nokittelu jatkuu tämän jälkeen. On vastuutonta puhua mistään hyökkäysuhan äkillisestä kasvusta, mutta jo taloussuhteiden häiriintyminen ja kansalaisten kanssakäymisen vaikeutuminen olisivat suomalaisille paha takaisku. Epäilemättä välien kiristyminen vaikuttaa Venäjälle suuntautuviin investointeihin ja pahimmassa tapauksessa myös suomalaisten työllisyyteen.

EU:a tilanteen soisi yhdistävän. Lähinnä on odotettavissa vaatimuksia ainakin sinisilmäisen energiapolitiikan muuttamisesta. Euroopan on kehitettävä omavaraisuuttaan Venäjä-riippuvuuden korvaamiseksi.

Arto Hietalahti