Menin aikaisin lauantaiaamuna hakemaan leipomosta tilatut pullat. Vain myymälä oli auki, sinne jolkotteli perässäni myös koirani. (Oli loikannut kuskin penkin kautta ulos, enkä kerta kaikkiaan huomannut tätä ripeäjalkaista perässähiihtäjää lainkaan.) Ystävällinen myyjä ojensi pullat, mutta lähellä odottava miesasiakas nosti ankaran älämölön: ”Mitä v***a! Ämmä tuo s****na koiran leipomoon! Voi jumalauta!” Havahduin tilanteeseen, pyysin nopeasti anteeksi ja lähdin menemään koirineni ulos. Tämä ei riittänyt, sillä mies oli vihdoin löytänyt syntipukin. Huutoa ja meuhketta piisasi vielä senkin jälkeen, kun toistin anteeksipyynnön ja toivotin hänelle hyvää päivänjatkoa. ”Jatkoa tommonen s**tana tarvitteekin, jolla ei p**kele omat aivot riitä!”

Autoon hipsiessäni olin aika hämmentynyt. Olin väärässä, mutta huuto oli ylimitoitettua. Päivä oli pilalla mokoman takia, eikä se parantunut sittenkään, kun myyjä soitti perääni. Pankkikorttini oli jäänyt tiskille ja menin sitä hakemaan. Nuori myyjätär oli itkenyt silmänsä punaisiksi. Mies oli jatkanut räyhäämistä ja palannut liikkeeseen vielä kaksi kertaa. Nimitellyt ja haukkunut myyjän moisesta asiasta. Aivan kuin ovesta sisään hiippaillut koira (joka ei ennättänyt aiheuttaa mitään vahinkoa) olisi ollut hänen vikansa.

Kyllä kai sitä voisi tehdä kanssaihmisten elämän täydeksi helvetiksi aika helposti. Missä tahansa voisi haukkua myyjät ja lääkärit, hoitajat ja naapurit, opettajat ja oppilaat lyttyyn aivan huvikseen. Aina sitä jotakin vikaa jostakin löytyisi. Mietin sitäkin, että moinen mekastus lienee aivan laillista. Inhottavat asiakkaat saavat itkettää työtään tekeviä ihmisiä mielensä mukaan ja pahoittaa kenen tahansa mielen ilman minkäänlaista seuraamusta. Toimittajan työssä kielteiseen palautteeseen on tottunut ja se on usein ymmärrettävääkin, mutta moinen meuhkaaminen ja kiroilu ei saisi olla osa kenenkään ihmisen työpäivää.

Häirikköasiakkaat ovat jo todellinen ongelma. Ei riitä että raivotaan terveyskeskuksissa ja ravintoloissa, nyt pitää saada huutaa myös puutarhamyymälöissä ja vaatekaupoissa, kouluissa ja kerhoissa. Mistä tämä kertoo? Ainakin tästä ajasta. Yleisesti näyttää siltä, että kanssaihmisen kunnioitus alkaa olla kortilla ja kaikenlainen kyynärpäätekniikka, kyräily ja polkeminen ovat vallanneet alaa. Vaikka koulutus on lisääntynyt, sivistys on vähentynyt. Meillä on jo liikaa ”täydellisiä” ihmisiä, joilla on oikeus puuttua muiden virheisiin. Ihminen, joka ymmärtää olevansa vajavainen, ymmärtää että muutkin ovat sitä. Tai sitten vain monilla on niin paha olo, että sitä on pakko purkaa muihin.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan

uutistoimittaja.

outi.airola@kpk.fi