Koulutuspuolella on mennyt viime vuosina paremmin, mutta ei ilman kovaa työtä sielläkään. Vaati sitkeää uurastusta, että syntyi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu ja Kokkolan yliopistokeskus Chydenius paikkaamaan alueellista korkeakoulutuksen vajetta. Kalajokilaakson puolella vastaavaa aukkoa täyttää myös Oulun eteläinen instituutti.

Maakunnassa korkeinta koulutusta tarjoavien yksiköiden näytöt ovat hyvät. Aina ei koulutustarjonnankaan tulevaisuus ole kuitenkaan kiinni pelkästään tuloksista. Ministeriöiden asioita valmistelevat virkamiehet tuijottavat liian usein vain väestömääriin pyöräyttäessään kartalle ”sopivia” kokonaisuuksia.

Tästä saatiin esimakua viime keväänä, kun opetusministeriö julkaisi ensimmäiset kaavailunsa ammattikorkeakoulujen rakenteellisesta kehittämisestä. Tyly viesti oli, että Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu pitäisi liittää yhteen Vaasan ja Seinäjoen ammattikorkeakoulujen kanssa.

Palautteen jälkeen seuraava paperi osasi ottaa paremmin huomioon, että näin alueesta tulisi liian laaja, ja että Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta merkittävä osa toimii Kalajokilaakson puolella.

Kokkolaan nousseesta kampuksesta huolimatta itse yliopistokeskuksen asemaa ei ole määritelty vieläkään lakitekstein. Uudessa luonnoksessakin on vain maininta, että yliopistoilla voi olla yhteisiä laitoksia. Sellainen Kokkolankin yliopistokeskus on. Sen merkittävä ylläpitäjä on Jyväskylän yliopisto joka ohjaa sille vuosittain varoja kaksi miljoonaa euroa kuin omalle tiedekunnalleen. Sen sijaan opetusministeriön puolen miljoonan euron määrärahasta on taisteltava päätös eduskunnassa joka vuosi uudelleen.

Oulun eteläisen instituutti on Oulun yliopiston alainen, mutta sillä kuten yliopistokeskuksellakin on myös muita yhteistyökumppaneita.

Nyt kolme toimijaa – Kokkolan yliopistokeskus, K-P:n ammattikorkeakoulu ja Oulun eteläinen instituutti – ovat ottaneet aloitteen käsiinsä. Ne ovat sopineet emeritusprofessori Jarmo Rantasen palkkaamisesta selvittämään, miten alueen korkeinta opetusta tarjoavien yksiköiden yhteistyötä olisi mahdollista edelleen kehittää.

Hankkeen tarkoitusperiä ei tarvitse kaukaa etsiä. Kaikkien intresseissä on vahvistaa yksiköiden toimintaa, niin että maakunnassa olisi jatkossakin tarjolla korkeaa opetusta.

Yliopistokeskus sen paremmin kuin ammattikorkean yksikötkään eivät pysty kilpailemaan alueen kaikista ylioppilaista isojen tiedekorkeakoulujen kanssa. Siksi niille on syytäkin räätälöidä erilainen rooli. Tärkeintä on keskittyä erityisesti niihin aloihin, jotka tukevat oman alueen elinkeinorakenteen kehittymistä ja joiden kautta löytyy varmimmin työtilaisuuksia.

Korkeakouluyksiköiden merkitystä maakunnan elinkeinoelämälle ei tarvitse edes todistella. Keski-Pohjanmaa on muuttunut lähes maan huonoimmasta työllisyysalueesta lähes maan parhaaksi työllisyysalueeksi juuri sinä aikana, jolloin täällä on kehitetty voimakkaasti opetusta. Ovat siihen toki monet muutkin asiat vaikuttaneet. Suhdanteet ovat suosineet. Silti on lähes itsestäänselvyys, että ilman koulutukseen tehtyjä satsauksia tilanne olisi nykyistä heikompi.

Arto Hietalahti