Viimeistä viedään. Tämä vielä ja on aika panna blogin kannet kiinni.

Olin aika vastentahtoinen, kun sain kesän korvalla kuulla, että olisi hyvä, jos Keskipohjanmaankin – kuten melkein jokaisen muunkin sanomalehden – nettisivuilta löytyisi Pekingin kisablogi.

Ajattelin ensin, että kisoissa riittäisi hommaa yllin kyllin printtimedian tuotoksia puuhastellessa. Mutta sitten mietin, että kisasivut täyttyvät kuitenkin urheilutuloksista ja jutuista. Ehkä blogi olisi paikka, johon voisi tilarajoituksista piittaamatta päästellä vapaammin kaikesta muusta.

Tein päätöksen: okei, pidän kisablogia.

Periaatekin kiteytyi nopeasti. Päätin itsekseni, etten vain yritä, vaan olen mahdollisimman avoin, avaan kisavaatekaappini julkisuudelle ja annan mennä. Pitkä syksy on sitten aikaa kotipuolessa kuuhistella ja hävetä tekemisiään.

Ja toisaalta, kun en ole näitä smooltoolkmiehiä, voisin Kiinan kuulumisiani kyseleville hyvällä syyllä suosittaa KVN-menetelmää. Kattokaa netistä, älkää multa tulko kyselemään. Kätevää.

Blogista tulisi henkilökohtainen, enkä kyllä käsitä, mikä muukaan se voisikaan olla. Nämä ovat olleet minun havaintojani, ajatuksiani ja (aika eli liian) paljon muisteluksiakin. Se vain on niin, että pitkillä reissuilla ajatukset väkisin lähtevät liihottelemaan. Tajunta virtaa.

Sitä tajunnanvirtaa olen sitten suoltanut liki 400 000 merkin verran. Paljon on siis kerrottu, mutta paljon on jäänyt kertomatta. Se paljastaa jotain tämän tapahtuman ja ennen kaikkea Pekingin valtavista mittasuhteista.

Printin puolelle olen kirjoittanut vähän vakavammin, nettiblogiin huumorilla, joskus kieli poskessa väritellen. Väritellen, mutta vain hiukan. Sitäkin nimittäin pidin lähtökohtanani, että kuvaan rehellisesti sen, mitä olen kokenut.

Puhun niin totta kuin osaan, sanoi entinenkin pääministeri. Tuosta periaatteesta olen pyrkinyt vielä piirun pari rehellisyyden suuntaan. Mies tulee ja mies menee ja mies vastaa sanomisistaan.

Olympialaisten kaltainen pitkä reissu vaatii veronsa. Jos tähän ei asennoidu huumorilla ja kärsivällisyydellä, kärsivällisyydellä ja huumorilla, tätä ei kestä. Aiemmissa kisoissa käyneiden kokemuksista pyrin ottamaan oppia ja asennoitumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta ne opit ovat sittenkin vain virtuaalisia. Olympialaisten työlle asettamat vaatimukset tietää vasta sitten, kun on itse kaiken kokenut.

Vasta sitten.

Tämän keikan jälkeen ymmärrän vielä paremmin, mitä "Tami" Tamminen tarkoittaa sillä, että hän on ollut itse askissa pelaamassa kiekkoa neuvostoliittolaisia vastaan, eikä vain syönyt nakkeja yläparvella.

Sieltä yläparvelta näkee varmaan paremmin, mutta askissa kokemukset ovat henkilökohtaisia.

Blogissani olen yrittänyt kuvata, millaista on työskentely tällaisilla juttukeikoilla. Jos jollain on ollut (hulttio)romantisoitu kuva toimittajien kosteista työmatkoista, joissa päivät istutaan päiväkerhossa ja yöt yökerhossa höntöntönttöö (nykäskieltä) ottaen, niin ei se ihan noin mene.

Minulla se meni näin. Välillä tuntui siltä, että päivät valui hukkaan, en ajanut partaa, mutta kävin sentään suihkussa. Kirjoitettuakin tuli. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

Varmasti Kiinassa järjestetyt olympialaiset ja mediatyöskentely sisältöineen puhkitutkitaan jälkeen päin. Siitä vaan, niin on syytäkin tehdä. Mitä ja miten toimittajat tekivät ja miksi tekivät kuten tekivät? Kauempaa voi nähdä paremmin, mutta itse askissa kokemukset ovat henkilökohtaisia.

Se vähän harmittaa, että omaa aikaa jäi niin vähän, eikä nähtävyyksiä nähnyt juuri kuin taksin ja bussin ikkunoista. Olen saanut useita vinkkejä, että siellä ja siellä kannattaisi käydä, mutta en ole ehtinyt. Onneksi sentään Kiinan muurilla tuli käytyä.

No, huomenna on vapaapäivä, mutta se menee pääosin pakkaamiseen ja nukkumiseen. Näyttöpäätteelle en aio kirjoittaa, päiväkirjaan kyllä.

Blogia en enää pidä, on siis aika panna kannet kiinni. Avoimuuteni tässä laajuudessa loppuu sillä hetkellä, kun lyön tälle kirjoitukselle, joka on kaikkiaankin viimeiseni näistä kisoista, pisteen. Toivottavasti Kiina jatkaa avautumistaan, vaikka minä en.

Kiitos muuten tutuille ja erityisesti tuntemattomille, joilta olen palautetta saanut. Ihan oikeesti, ei vain tavan vuoksi.

Tiistaiaamupäivällä on lähtö varmasti ruuhkaiselle lentokentälle. Jos aikataulut pitävät, lento kohti Tukholmaa starttaa klo 14.45. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olen Kruunupyyn kentällä keskiviikkoaamuna klo 0.40. Keskiviikkoiltana lämpiää pihasauna. Kuulostaa hyvältä, vähän herkistyttääkin.

Mutta sitä ennen, ehkä otan hissin, menen ensimmäistä kertaa MPC:n yläkerroksiin kisabaariin ja otan pari olutta. Eiköhän ne ole ansaittu. Vaikka sitten toisten rahoilla. Siellä nimittäin saattaa olla muutama muukin virkaveli samoissa aatoksissa. Mutta ei siitä sen enempää.

Zaijian, Beijing! Duo xie!

Juha Savela

Kirjoittaja panee blogilleen pisteen nyt.