Jeesus voitti kuoleman, aamuhartaudessa laulettiin/Opettaja kirjoitti päiväkirjaan ja laskuopin vihkot avattiin/Ja mä hullu kyttäsin vain tyttöjen rintoja, enkä huomannut kun multa kysyttiin/Silloin tuli tippa silmään ja olin pissata housuihin/Tunsin olevani jotenkin sekaisin. (Kari Peitsamo, 1978)

Jostain syystä on jumittunut yks´ ja sama laulu sisäiselle levylautaselleni. Kun sen alku mukavasti aihepiiriltään napsahtaa aamuaikaan, toimikoon se avauksena toiseksi viimeisen kisapäivän blogilleni. Muutenkin biisi mukavasti kertoo ajankuvaa 1970-luvun Suomesta maassamme, jossa tuon ajan murrosikäiset pojat sinnittelivät elämässä eteenpäin.

Se siitä. Täällä siis ollaan.

Jo eilen valaisin molemmille lukijoilleni, kuinka juttujen taso kisojen päättyessä laskee koko ajan. Siis puhun nyt suullisten toimittajien keskinäisten juttujen tasosta.

Kuten jo lupasin, illan keihäsfinaaliin olen tähdännyt siitä lähtien, kun kisamatkani varmistui. H-hetkeen on vielä kymmenisen tuntia. Aamuverryttelynä pistän siis kevyet blogit.

Puhuttujen juttujen tasosta kertoo jotain se, että eilen alkuillasta paluumatkalla Suomen joukkueen infosta MPC:lle aloimme STT:n Reima Rautiaisen kanssa vuoronperään heitellä vuoden 1970-71 jääkiekkoilun keräilykuvasarjan pelaajien nimiä. Mitä oudompi, sitä parempi: Helkko Stenvall, Mikko Mynttinen, Rauli Ottelin, Jorma Siitarinen, Kauko Fomin, Lasse Kiilistä en saanut pisteitä (oli liian tunnettu), Rainer Patschinski DDR sen sijaan kelpasi, Jorma Thusberg, Simo Suoknuuti, Frank Braun taas DDR (pitäähän derkkusaksan puolta pitää), Tapio Rautalammi, Erkki Repo (Sepon veli). Bernd Karrenbauerin (derkku) nimi muistui mieleen vasta myöhemmin.

Oli siinä samassa kyydissä matkustaneille maamme ruotsinkielisen lehdistön nuorempaa kaartia edustavilla toimittajilla ihmettelemistä.

Lauri "Limu-Late" Salomaata muistelimme tovin. Hakametsän urbaanilegendan mukaan "Limu-Late" pelasi kauluspaita pelipaidan alla, jotta ehti mahdollisimman nopeasti Tapparan pelin päälle Jäähoviin.

Oi niitä aikoja.

Kirja on muuten tallessa: Juha Savela, 7 vee, on kirjoittanut kaunolla kilpailukuponkiin mielestään kolme Suomen parasta jääkiekkoilijaa: 1) Pekka Leimu, 2) Matti Murto, 3) Matti Keinonen. Kuponki on jostain syystä jäänyt postittamatta. Ei olleet ilmeisesti palkinnot (transistoriradio, lohdutuspalkinto Koho-maila) kiinnostaneet. Tai sitten en kehdannut ruinata vanhemmilta rahaa postimerkkiin.

Enivei, onhan tässä tätä jo kestänyt. Itsekin säpsähdin, kun tarkistuslaskennan yhteydessä eilisiltana silmittelin vieressä kohoavaa blogipylväiden patsasta. Kyllä maailmaan näköjään ääntä ja tässä tapauksessa kirjaimia mahtuu.

Taidanpa töihin palattuani printata ne ja liimata oheen pokettidigikameralla näpsittyjä kuvia. Saan oikein Aku Ankan taskukirjan itselleni muistoksi Pekingin reissusta. Muuten en tällä muistikapasiteetilla parin viikon päästä muista tästä(kään) reissusta mitään.

Mutta nyt alkaa virittely illan koitoksiin. Aamupalalla on käyty, käydään kevyellä kävelylenkillä (nyt ehkä voisi kurvata toiseen suuntaan kuin siihen perinteiseen, että kuvani Pekingistä avartuisi taas pikkupikkuriikkisen), mahdollisesti miesten futiksen loppuottelun seuraamista (jos argentiinalais-nigerialaiskatsomoon mahtuu) ja sitten keskittyminen illan keihäsfinaaliin.

Kaksi mitalia ja kolmaskin kahdeksan joukkoon. Siinä olisi aika hyvä lähtökohta jutuilleni.

Kattellaan.

Juha Savela

Kirjoittaja aikoo vaihtaa puhtaan paidan päälleen finaaliin. Ei sentään laita pukua.