Tämän pidemmälle tuskin kukaan haluaa välittömästi mennä. Läntinen leiri saattaa tiivistyä, mutta Venäjän pitkäaikaista eristämistä ja yhteistyösuhteiden katkaisemista juuri kenelläkään ei ole varaa edes harkita. Eikä tarvettakaan aikanakaan siinä tapauksessa, että Etyjin ja EU:n nopeasti vauhtiin polkaisemat välitystoimet johtavat edes minimitavoitteeseen eli aselevon vakiintumiseen ja molempien osapuolten joukkojen sovittuun vetäytymiseen.

Kaukasuksen kriisin syntypukkia on turha etsiä yksin Venäjästä. Georgialaisten, ossettien ja abhasialaisten vihanpidolla on jopa vuosisataisia syitä. Georgian länsimielinen presidentti Mihail Saakasvili arvioi tilanteen totaalisen väärin, kun päätti hyökätä itsenäiseksi julistautuneeseen, mutta yhä muodollisesti Georgiaan kuuluvaan Etelä-Ossetiaan. Se antoi Venäjälle hyvän syyn näyttää sotilaallista mahtiaan ja korottaa äänenpainojaan.

Kansalleen puhuneen presidentti Dmitri Medvedevin sanavalinnat olivat niin hyytäviä, että ne todistavat Venäjän toteuttavan pääministeri Vladimir Putinin kovan linjan politiikkaa. Osana siihen kuuluu myös itse itselle annettu oikeus ”suojella” Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneisiin tasavaltoihin jäänyttä venäläisväestöä. Medvedev muistutti, että on aika hylätä illuusiot.

Puhe herättää erityisen suurta huolta Baltian maissa ja Ukrainassa, mutta illuusioiden hylkääminen tarkoittaa poliittisen ilmapiirin viilentymistä muuallakin. Sen tunnusti myös pääministeri Matti Vanhanen, joka arvioi harvinaisen selväsanaisesti Georgian, Venäjän ja Etelä-Ossetian konfliktin vaikutuksia kotimaisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmisteluun. Olisi Vanhasen mielestä hullua sanoa, ettei se vaikuta. Koettu yhteenotto antaa Vanhasen mielestä ajankuvan siitä, millä tavalla sotilaallista voimaa konflikteissa käytetään.

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen oli eilen varsin samoilla linjoilla.

On silti kohtuullisen varmaa, ettei nykyisiä uhkakuvia juurikaan muuteta. Ei Venäjän kova, mutta epäilemättä laskelmoitu voimankäyttö Georgiassa sitä tarkoita, että Suomea ja muuta Eurooppaa varjostaisi välittömästi perinteisen suursodan uhka. Aika luontevaa on myös uskoa, että uusi selonteko pitäytyy alueellisen maanpuolustuksen periaatteessa – vaikkeivat edes laatijat siihen kirjaimellisesti uskoisikaan. Myös yleinen asevelvollisuus säilyy. Tuskinpa poliitikot innostuvat edes supistamaan reserviä puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskealan kaavailemassa tahdissa.

Nato-optiokin jäänee tässä vaiheessa entiseen tapaan avoimeksi. Mielenkiintoista on, mihin suuntaan Venäjän voimankäyttö muuttaa suomalaista kansalaismielipidettä. Toimiiko Putin Naton parhaana puhemiehenä? Vai varovatko suomalaiset Kaukasian tapahtumien jälkeen entistä huolellisemmin ärsyttämästä venäjää? Se on ollut perinteinen reaktio.

Jos selonteon suurimmaksi muutokseksi jää lopulta se, ettei teksti enää toteakaan Suomen lähialueiden turvallisuuden lisääntyneen, kovin radikaaliksi uutta muotoilua ei voi sanoa.

Arto Hietalahti