Ikään ennen en oo ollu. Ja taas olin.

Ollaan nimittäin käyty tuota vähä niinku paremmissa piireissä, että sillee.

Sillai jänskästi leuhkittaa. Tuli tässä iltapäivällä pyörähettyä Suomen suurlähettiläs Antti Kuosmasen ja rouva Satu Kuosmasen residenssissä iltapäiväemmeellä. Oikein kutsuivat. Presidenttimmekin puolisoineen päivineen oli mukana.

No, oli siellä muitakin kuin me. Allekirjoittanut kuului siihen noubadiosastoon.

Vähän meinasi tulla kiire tälle Suomi-päivän vastaanotolle, kun hotellihuoneessa aamulenkin ja aamublogin jälkeen vähän tein niitä näitä liian kauan. Huomasin siinä sitte, että bussi lähtee 12 minuutin päästä työmaalle ja sieltä sitten etiäpäin.

Suihkuun, parranraakkuu, dödöt ja hujahajut päälle, hotellin pesulan rimmaamat kesähousut, kauluspaita, kravatti (solmussa kolmas yritys onnasi) ja takki päälle, reppu ja turvatarkastukseen. Ehdin, kun jätin volttilähdön väliin.

Olin kirjoituttanut jo aamulenkillä suurlähettilään residenssin osoitteen kiinaksi. Sen unohdin sängylle. En ehtinyt hakea.

No hätä, pyysin työmaalla avustajilta uuden. Siinä sitten ajallaan matkaan.

Alun perin Rajamäen piti lähteä mukaan, mutta Puhakan petsana tippui jo semeissä ja Rajamäki joutui etuajassa jutuntekoon.

Lyöttäydyin Iltalehden kaksikon matkaan ja pieni siunaus oli siinäkin. Kun tulimme risteykseen, josta Guang Hua Lu lähtee itään ja länteen, taksikuski kysyy meiltä, kumpaan suuntaan mennään.

Joo-o, onneksi Iltalehden kuvaaja oli aiemmin käynyt residenssissä, joten hän tiesi neuvoa oikean suunnan.

Yksinäni olisin 50 prosentin todennäköisyydellä eli varmasti valinnut väärin.

Nyt sitten kaikille tiedoksi: käyttäydyin siivosti.

Smooltolkkasin sujuvasti diibadaabaa mm. mikäs-se-nyt-oli (pitää kaivaa saamani käyntikortti taskusta) Asian Development Bankin Kiinan maajohtajan Robert Wihtolin kanssa. Siis suomia suomia puhuin, vaikka RW:n nimi muualle viittaakin. Hieno mies.

Meinasin puhua omista likviditeettirajoitteista ja pyytää pikalainaa, mutta annoin olla. Käyttäytymiskoodi oli tiedossa.

Voin muuten kertoa, että kravatti kaulassa tuli kuuma. Piti juoda, onneksi juomia oli tarjolla. Limpsalinjalla, kun oli työaika ja klo 18 odotti Suomen joukkueen info.

Tiivistelmä iltapäivän klo 15-17 ohjelmasta: Suomen tasavallan suurlähettiläs puhui, Suomen olympiakomitean puheenjohtaja puhui, Suomen tasavallan presidentti puhui, republikens president talade.

Semmosta.

Oli siellä ministerejä, julkkuja, urheilijoita ja meitä noubadejakin. Urheiluministeri Walliini, Kanervan Ilkka kuin kala vedessä, Haataisen Tuula, Tallbergin Peter ja ketä niitä onkaan. Niin ja Sukarin Topi. Jungebrandin kanssa oltiin jo vanhat tutut, samoin Niemisen Minnan. Hirven Juhankin viereen lyöttäydyin, kun juttukin mukamaste piti tehdä.

Hirvi muuten kertoi (tätä hän ei kerro huomenna Keskipohjanmaan palstoilla, blogiin pitää kaivaa aina vähän eri näkökulmaa, nääs, olen kuullut), että hän on juuri liittynyt toiseenkin metsästysseuraan paikallisen kotkalaisen lisäksi, pyssymiehiä kun on.

Tässä seurassa jäseniä ovat kuulemma mm. Kuosmasen Saku, Kallialan Aake, Vihisen Heikki ja joku jonka nimi meni hälinässä ohi. Metsämiehiä, joille metsästys on sydämen asia. Hirvi oli kuulemma viime talvena ollut ko. koalitiolla parin päivän jänisjahdissa jossain sydänmailla. Yksi ajo oli ollut.

Loppuaika oli mennyt nuotiolla istuessa: Kalliala oli höpöttänyt juttujaan koko ajan ja Vihinen oli heittänyt väliin "herra siunatkootaan". Ja sitten oli tullut ilta.

Ruokaakin saatiin. Oli monenmoista. Kiitos siitä isännille ja emännille. Komia oli pytinkikin. Sen mitä ehdin katselemaan.

Lähdin vähän etuajassa pois, kun oli edessä kiirus ilta. Kuten kellosta näkee, täällä vielä istutaan. Ihan niin kuin wanhan maailman journalistit. Paitahihasillaan, kravatti löysällä kaulassa, puuttuu vain joku pomo niskaan hengittämästä ja leikkaamattoman paksu tupakansavu.

Kaikkea ei voi saada. Ei edes joka kerta. Joskus toiste sitten.

Juha Savela

Kirjoittaja mukamaste luulee piireihin päästyään, että marraskuussa lootaan kolahtaa linnan kutsu. Voi poloista.