Kesäpestini aikana olen kirjoittanut monenlaisia juttuja, enimmäkseen ”tylsän” asiallisia. Vaikka olenkin luonteeltani mitä mukavin, haluan toisinaan provosoida ihmisiä, aiheuttaa hälinää. Kesän aikana olenkin muutamilla jutuilla – ja lähinnä niiden kommenteilla – yrittänyt älähdyttää eri tahoja. Turhaan.

Vika on osittain itsessäni. En osaa kiteyttää ajatuksiani niin kuin haluaisin, eikä melko suorakaan arvostelu löydä kohdettaan. Se on vähän turhauttavaa. Vikaa on ehkä muussakin, sillä palautetta lehtiin tulee aika vähän. Se on harmi, sillä palautetta useimmat toimittajat haluaisivat. Olen pohtinut, että varmaan saisi naapureitaan pilkata uutisjutussa nimellä, eikä kukaan noteeraisi. Pitäisikö kokeilla?

Positiivista palautetta olen saanut, kiitos kaikille siitä, mutta vastarannankiiskenä haluan negatiivistakin. Viime viikolla sitä tuli! Se oli tarkoitettu minulle ”tiedoksi ja opiksi”. Se piristi päivääni, mutta vei uskoni kirjoitustaitoihini. Sain nimittäin älähdys-palautetta huumorimielellä kirjoittamaani juttuun, jossa mietin ruotsinnosta Varvintie-nimelle.

Humoristinen kirjoittaminen on ainoa laji, joka on vielä älähdys-kirjoittamistakin vaikeampaa. Liian vaikeaa minulle. Arvon lukijalta oli juttuni pointti jäänyt ymmärtämättä, ja hän oli pahastunut ruotsin kielelle irvailusta. Kaksi asiaa tuli tässä tapauksessa todistettua.

Yksi: tarvitsen lisäharjoitusta huumorikirjoittamisessa. Paljon.

Kaksi: jotkut ruotsia äidinkielenään puhuvat eivät kestä kielestään niin minkäänlaista leikinlaskua. Aika surullista.

Ehkä minäkin tässä tosikkoidun ja keskityn tylsän asialliseen kirjoittamiseen. Sitä ennen vielä vastaus tuohon alun kysymykseen.

Pianon ja viulun ero on se, että piano palaa kauemmin.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan kesätoimittaja vielä 12 päivän ajan.

jussi.koivisto@kpk.fi