Stalin oli ollut kaukaa viisas järjestellessään jättiläismäisen maan rajoja naapurimaiden kanssa. Jokaiseen niin sanottuun Varsovan liiton maahan Itä-Saksaa lukuunottamatta pääsi suoraan Neuvostoliiton maaperältä. Miehitys oli muutenkin käytännössä helppo toteuttaa. Venäläisten tankkeja, tykkejä ja miehiä tuli maahan ”riittävästi” myös Puolan ja Unkarin puolelta.

Tuo keskiviikkoinen elokuun aamu 40 vuotta sitten on jäänyt harvinaisen selkeänä mieleen. Rauhallisessa maalaiskylässä kasvaneen koulupojan päivittäisenä kesätyönä oli muun muassa lehmien kuljettaminen laitumelle. Semmoista harrastettiin ennen maaseudulla. Tuona elokuisena aamuna salonkyläläispoika kävellä löntysteli kytömaalta lehmien viennistä. Nukutti ja väsytti.

Kylätielle tullessa pieni miesjoukko oli odottelemassa postia. Joku oli juuri kuunnellut aamu-uutiset ja kertoi jymyuutisen: Tsekkoslovakia on miehitetty, mitenkähän meidän käy.

Sodan käyneillä vanhoilla miehillä, siis silloin viisi-kuusikymppisillä, oli sotavuodet tuoreessa muistissa ja siksi ensimmäinen pelko oli, että Neuvostoliitto voi jostakin syystä miehittää Suomenkin. Muutama päivä kuunneltiin vakavina radiosta Lieko Zachovalovan rätiseviä raportteja Prahasta.

Tsekkoslovakian miehityksen jälkinäytös oli seuraavana talvena. Tukholman Johanneshovin hallissa pelattiin jääkiekon MM-kisat. Neuvostoliiton punakone otti vaihteeksi mestaruuden, mutta kisojen merkittävimmät ottelua käytiin Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakin välillä. Suomessakin tuuletettiin televisioiden edessä, kun Tsekkoslovakia voitti kahdesti Neuvostoliiton. Tsekeille ja slovakeille nämä ottelut olivat elämää suurempia. Ymmärrettävistä syistä.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan

taloustoimittaja.

simo.kattilakoski@kpk.fi