Meidän ongelmamme on itsestään huolissaan oleva minä ja tiedeusko, joka ei anna tilaa eikä välineitä avoimeen ihmisen piilotajuisen olemisen kohtaamiseen. Näin sanoo yhteiskuntatieteen tohtori Olavi Moilanen kirjassaan Totuus on unissa, saduissa ja tarinoissa.

Moilasen näkökannan mukaan menneisyyden kokemukset jättävät jälkeensä tuntoja jotka estävät meitä elämästä aitoa rakkaudellista elämää. Siirrämme nykyisiin ihmis- ja asiasuhteisiimme menneisyyden traumoja ja pettymyksiä.

Erilaiset tunnekokemukset välittyvätmeissä arkkityyppeinä. Äidin arkkityyppi elää meissä tunnemuistona. Äidin hyvä ja hellä syli on olemukseltaan ihmisen paras kasvun tila. Tämä kokemus voi ilmetä myöhemmin kaipauksena kaiken alkuun sekä haluna palata kohtuun ja haluna nukahtaa. Äidillä voi myös olla pelko lapsen lähdöstä, koska hänessä itsessä oleva sisäinen lapsi pelkää tulevansa hylätyksi. Tällöin syli voi helposti muuttua ahdistavaksi ja kuolettavaksi.

Isän arkkityyppi voi olla hallitsija, kaikkitietävä isä joka saa meissä järjen loistoonsa. Moilasen mukaan hallitsija arkkityyppi jättää meidät järjen ja tietämisen hybriksen valtaan. Tunteensa piilottava isä jättää meidät rajusti ailahtelevien tunteiden valtaan.

Kreikkalaisessa mytologiassa hallitsijaisää edustaa Zeus, isän tunnetodellisuutta Poseidon. Äidin perusarkkityypiksi sopii Moilasen mukaan kreikkalainen Demeter, viljan kasvun jumala ja kaikkeuden äiti. Unien satujen ja tarinoiden tulkitseminen on Moilasen katsantokannalta avain tiedostamattomaan.

Tulkinta on mielleyhtymien etsimistä, me toimimme vanhemmilta oppimillamme malleilla tai ruumiin käytännössä oppimilla rutiineilla. Se mikä havaitaan herättää suuren joukon mielleyhtymiä, joista emme ole tietoisia.

Moilanen muistuttaa, että satuja ja tarinoita tulkittaessa on aina hyvä hakea lukijan tai kuulijan tunnelmat tarinan eri kohtiin, ja unien tulkinnassa on meneteltävä samalla tavalla. Koskaan ulkopuolinen tulkitsija ei voi tarjota esittämäänsä tulkintaa ehdottomana totuutena. Toinen voi antaa vain vihjeitä ja viitteitä. Tulkinnan voi varmistaa vain henkilö, jonka unestatai tarinasta on kyse.

Moilasta voidaan hyvällä syyllä kutsua sielullis-henkiseksi etsijäksi. Hän on koonnut kirjaansa häkellyttävän määrän tarinoita ja satuja, niiden kautta hän pyrkii tuomaan esiin ihmisen syvimpiä tuntoja. Tunteiden maailmalla on koko ihmisen historian ajan ollut täysin oma ilmaisukielensä, unien, satujen ja tarinoiden kieli. Se on ihmisen varsinainen ilmaisukieli.

Moilasen tulkinnat kirjan saduista tarinoista ja unista perustuvat osittain psykoanalyyttiseen näkemykseen jossa ihminen ei ole omien tekojensa herra. Mielleyhtymillä toimivaa maailmaa on meillä totuttu kutsumaan piilotajunnan alueeksi. Alkuperäiskansat puhuvat siitä uskonnollisena todellisuutena, shamaanit henkien maana.

Totuus on unissa saduissa ja tarinoissa, kuulostaa ens alkuun kaikkitietävän kirjoittajan lausahdukselta. Tähän Moilanen ei pyri, hänen nöyryyttä korostava asenteensakäy lukijalle selväksi. Aito, tunteensa tunnistava ja hyväksyvä, rakkaudellinen ihminen, siihen Moilanen kehoittaa ihmistä pyrkimään. Tuolle pyrkimykselle Moilanen luo pohjaa kirjallaan.