Jotkut päivät on kultaa, riimittelee Pekka Myllykoski vanhassa freukkarikipaleessa. Allekirjoitan sen täysin.

Tässäkin työssä tulee harmaaseen arkeen kultaisia päiviä, joiden ansiosta jaksaa niitä harmaitakin nitkutella eteenpäin. Viime maanantai oli esimerkiksi sellainen päivä.

Yleensä tällaiseen päivään liittyy jotain odottamatonta, joka panee suunnitelmat kerralla uusiksi (vrt. blogi Pieni muutos suunnitelmiin 11.8.). Syntyy actionia, joka pistää adrenaliinin virtaamaan vielä näin varttuneemmallakin iällä. Kun vielä äkkiliikkeet onnistuvat ja homma pelittää, niin päivä on kultaa.

Sellaisten päivien voimin jaksaa myös copypasteta netistä 175 456 merkkiä suunnistus/hirvenjuoksu/veteraaniyleisurheilu/rollouinti/ja-mitä-muita-niitä-onkaan pitkän tuloslitanian ja poimia niistä keskipohjalaistulokset ja odotella seuraavana aamuna puhelinsoittoa, kuinka tahallaan on meidän poika jätetty tuloksista pois, vaikka oli sarjassaan hyvin 58:s. Ei jätetty tahallaan, vahingossa jäi katveeseen, vastaan jo vastaisen varalta. Mutta mitäs kitisen, itse olen hommani valinnut.

Jos taas tämän blogin iijokisarjamaiselle luonteelle ominaisesti lähden lipumaan sivupoluille, niin muistuipa mieleen, siitä on jo aikaa toistakymmentä vuotta, kun firmassamme kävi joitain oululaisia työnhallintakonsulentteja tjsp. opettamassa toimittajille miten näitä hommia tehdään. Näille tuntui olevan ylitsepääsemätöntä käsittää, että toimittajan työssä voivat suunnitelmat muuttua kesken työpäivän.

Se ei tuntunut menevän millään, eikä varmaan mennytkään heidän kaaliinsa, vaikka me kurssitettavat koetettiin kuinka hakea ossuuskaupan rautapuolelta rautalankaa ja vääntää mallia, että joskus ne suunnitelmat vaan muuttuvat. Että jos jossain lähellä poksahtaa iso pamaus (mitä tietenkään ei toivo), niin silloin sinne mennään ja tehdään uutinen, eikä mennäkään sinne AB OY:n kissanristiäisiin minne päätettiin aamulla paremman puutteessa mennä.

Varmaan ne konsulentit vielä tänäkin päivänä jupisevat jossain tai ainakin itsekseen, että suunnitelmissa on pysyttävä.

Tätä mallia noudattaen olisin viime maanantaina pysynyt sulkapallohallilla ja takonut säntillisesti 3335 merkkiä Ville Långin pelistä Raju Raita vastaan.

Mutta muutinpa suunnitelmaa. Siinä taksissa istuessa (erinomainen Pekingin suhari nro 40802. Tarjoan varmasti kahvit, jos tulet Kokkolassa piipahtamaan) sitten pälkähti tuo freukkaribiisi päähän. Ja seuraavaksi välähti, että Satu Mäkelä-Nummela kantaa pyttyä (suomeksi voittaa).

Kun kerran tilaisuus on, haluan sen verran kehaista itseäni, että ennen trapin finaalia sanoin sen myös Aamulehden Vesa Laitiselle, joka keräsi suomalaistoimittajilta veikkauksia lopputuloksesta. Toinen asian oikein visioinut oli Vasabladetin Mikael Nordman.

Kun tälle linjalle lähdettiin, niin tänään taas kutisee. Jos säänhaltijat pitävät kiinni kisajärjestäjien aikatauluista, tänään soutustadionilla klo 15.37 Sanna Stén ja Minna Nieminen ylittävät maalilinjan mitalisteina. Väri? Vilkaiskaa jutun otsikkoa.

Katotaan. Jotkut päivät on kultaa...

Juha Savela

Kirjoittajan pään sisäisellä levylautasella soi parhaillaan Freud, Marx, Engels&Jungin kappale "Sunnuntaiaamun kadut".