Päivää, että pätkähti. Täällä ollaan.

Eilisiltana, tarkalleen kello 21.25 Kiinan aikaa, oli reissuni puolivälissä. Päätinkin itsekseni juhlistaa tapausta parilla lasillisella kunnianarvoisan Beijing Tibet Hotelin tarjoiluista nauttien.

Ylipäätään ravintoloissa on parasta käydä silloin, kun ei ole liian ahdasta. Paras aika on silloin, kun paikka on juuri avattu.

Tästä tavasta sain vinkin parikymmentä vuotta sitten lukiessani Raymond Chandlerin Philip Marlowe-dekkareita, joissa Chandler romantisoi baarinäkymät avaamisen jälkeen kovinkin houkutteleviksi. Silloin saapui hetki sininen, kun iltapäivän ensimmäisen paukun takaa savukiehkuroiden lomasta pystyi tarkkailemaan kanssaeläjiä.

Esimerkiksi Chandlerin "Pitkät jäähyväiset" kirjassa Terry Lennox siemailee gimlettejään (giniä ja limemehua, ehkä jäitä, ehkä limeviipale, sekoitus fifty-fifty) tosi houkuttelevasti.

Vaikken gimlettejä juokaan, Chandler on oikeassa. Baareissa ehdottomasti paras aika on juuri avaamisen jälkeen. Silloin on tilaa, silloin on aikaa, silloin ajatus saa siivet. Aivan toista on viikonloppuiltoina puoliltaöin: kaikki amatöörit ovat asialla, on kakofoniaa ja tönimistä, jonoja ja meteliä. Sekö rentouttaa?

Kuten ehkä Huismannin väki (terveisiä) on huomannut, allekirjoittanut on ottanut Chandleristä opikseen. Jos tilaisuus on, iltapäivällä olut tai korkeintaan kaksi ja sitten pihasaunan lämmitykseen.

Huoh. Taas ajatus karkasi. Ja vielä kotipuoleen. Pakko sulkea se ulkopuolelle. Muuten ei jaksa.

Tähän päivään, siis eilisiltaan.

Beijing Tibet Hotelin wanhan puolen lobbybaarissa huokuu menneen maailman tunnelma. Eilisiltana siellä istui amerikkalaistoimittaja, jonka kasvot ovat tulleet jo hämärästi tutuiksi. Olut näytti olevan syönnillään.

Siis sanoinko jo, että yksi harrastuksistani on ihmisten tarkkailu. Baarit ovat siihen oivallinen elementti. No, tässä havaintoja.

Jenkki havaitsi oluenjuonnin lomassa viereisestä pöydästä edellisillan tuttujaan, puheenparresta päätellen hollantilaisia. Keskustelu lähti käyntiin. Sovinnaisesti ensin kysellen mitä lajeja ovat tänä päivänä seuranneet. Uintia, tietenkin.

Jenkki siinä sitten hienokseltaan epäili, että hollantilaisuimarit käyttäisivät dopingia, mutta myönsi, ettei oikein usko Lance Armstronginkaan puhtauteen. "But, no prove". Puhdas, kunnes toisin todistetaan. Hollantilaiset vähän tasoittelivat, puolustelivat omiaan ja vetosivat myös näyttöihin tai niiden puutteeseen. Jenkin orastava aggressiokin tasaantui.

Sitten taisi selvitä jenkkitoimittajan ärtyneisyyden ynnä kaljanhimon syy. "You know what, I just heard, that my newspaper has been sold. I actually don´t know, if I had job to come back after the games. Nice day, nice news."

Työpaikka oli myyty kesken kisojen, oliko miehellä edes työpaikkaa mihin palata Pekingin jälkeen. Niinpä. Ei ihme, että olut oli syönnillään.

Shit happens.

Juha Savela

Kirjoittajan mielestä paras aika käydä baarissa on perjantaina kello 14.30, jos olosuhteet sen sallivat.