Aamulla pystyi paremmalla ajalla tutustumaan Aquatic Centeriin, näiden kisojen uintikeskukseen.

Komea pytinki, ei voi muuta sanoa. Ei ihan normiuimala.

Ulkoapäin pelkältä kuplitetulta kuutiolta näyttävä rakennus on sisältäpäin todella iso. Katsomot nousevat molemmin puolin altaita älyttömän korkealle. On kuin Pohojanmaalla: on tilaa hengittää, yläsuunnassa siis.

Akustiikan asiantuntija en ole, mutta yleisön pauhu tuntui kimpoilevan huumaavasti kaakelista tai mistä lie päällystysaineista korviin. Pauhu oli ainakin potenssiin kaksi. Ei haitannut.

Koreografiaankin oli panostettu. Pienillä tauoilla isoille videotaululle ajettiin videoita rakennuksesta sisältä ja ulkoa. Kamera-ajo Linnunpesästä kuutioon oli muuten viimeisen päälle kuvakulmineen kaikkineen mietitty. On siinä ohjaajalla mahtanut tupakkia kulua hommaa suunnitellessaan. Jos siis on tupakkimiehiä.

Tulipa myös nähtyä livenä yksi kahdeksaa kultaa tavoittelevan Michael Phelpsin voitto ja ME-tulos. Amerikan poika tuntuu ottavan nämä kisat tosissaan. Tähän mennessä kuusi kultaa ja kuusi ME:tä. Ei lista taida tähän loppua. Mark Spitzin muinaisajoilta (1972) peräisin oleva ennätys on kohta paperia, luulen.

Phelpsin ja kumppaneiden ansiosta "Tähtilippua" sai myös aamusessiossa kuulla ihan riittämiin. Arvatkaapa, mikä meikäläisellä tulee aina mieleen tuota sävelmää kuunnellessani?

Kirjailija Kurt Vonnegutin määritelmä biisin sisällöstä: "kysymysmerkkejä täynnä olevaa siansaksaa..."

Nooh, se nyt oli Kurtin tapa luonnehtia noita instituutiota tai vallanpitäjiä.

Täytyy tästä soutupaikalle. Jos tänään vaikka kilpailtaisiin.

***

Soutupaikalla ollaan. Suomalaispari radalla klo 15.30.

Kävellessäni noin 10 minuuttia vievän matkan uintipaikalta bussivarikolle oli Olympic Greenillä väkeä kuin pipoa.

Täällä on vissiin jotkut urheilukilpailut menossa.

Yleisurheilun alkaminen täytti myös olympia-aukion samalla siunaamalla hetkellä. Jo aamulla bussin ikkunasta sai tiirailla toooodella pitkiä jonoja kohti stadionin porttia.

Tänään muuten voin olla Ljungqvistin Arnen (tämä KOK:n yli-ilmatirehtööri) kanssa ensimmäistä kertaa samaa mieltä siitä, että ilmanlaatu on kohillaan. Tai en siitä tiedä, mutta ensimmäistä kertaa voi rehellisesti sanoa, että sinitaivaan nään.

On havaittavissa oleva ero eiliseen myrskyyn.

Aurinko porottaa mielettömällä teholla, joten parempi pysytellä ilmastoidussa mediatilassa. Aamiaisella nimittäin kävi mielessä, että pitää ottaa aurinkovoide ja aurinkolasit (molemmat kuuluivat järjestäjien jakamaan selviytymispakkaukseen) mukaan.

Arvatkaa, muistinko ottaa?

En. On se surullista.

Toisaalta arvokkuus olisi ollut vaakalaudalla, jos olisi normirillien päälle vetänyt vielä aurinkolasit. Mutta mitä näitä miettimään, kun aurinkolasit makaavat sängyllä.

Tänne tullessa, siis Shunyi sijaitsee vajaat 40 kilometriä Pekingistä pohjoiseen, ohitimme myös Yanyingin olutpanimon. Yanying ja Tsingtao ovat yleisimmät olutmerkit tällä suunnalla. Yanying virallisena sponssina on tietysti herrojen suosiossa.

Molempia olen maistanut ja kyllä molempia juo. Juotavaa olutta, aavistus riisiä, luulen. Maku ei mitenkään erityisesti jää mieleen. Hotellissa on tarjolla myös Lhasa-olutta, jossa on kuulemma tiibetiläisten vuoripurojen raikkautta. Tiedä häntä, oluelta tuo minusta maistui, kun pullollisen yhtenä iltana kokeilin.

Olut tuli mieleen, kun täällä kerrankin on terassikelit. Jos vaikka töiden päälle maistaisi lasetillisen panimotuotteita. Kun on kerta perjantaikin.

Ja sitä paitsi, sokerina pohjalla. Tänään kääntyy siviilijuna. Kotiinpaluu on tästä päivästä lähtien lähempänä kuin Pekingiin saapuminen. Se on henkilökohtaisella tasolla päivän paras uutinen. Ylivoimaisesti.

Saisivat ruveta jo soutamaan, kun kerta olen paikalla.

Juha Savela

Kirjoittaja ei harjoittelusta huolimatta ymmärrä olueiden päälle mitään.