Yhdeksänvuotiaan saksalaistytön Liesel Memingerin tarina alkaa traumaattisella kokemuksella. Toisen maailmansodan alla, matkalla kasvattivanhempien luo, pikkuveli kuolee junassa hänen viereensä. Karuja hautajaisia todistaa siskon, äidin, papin ja haudankaivajien lisäksi vain hangelle pudonnut kirja.

Haudankaivajan käsikirja on Lieselin ensimmäinen kirjavarkaus ja samalla portti elämään kuoleman jatkuvassa läheisyydessä. Lukemisesta, sanoista ja kirjoista tulee tytölle keino järjestää maailmaansa, keino selviytyä hengissä. Jotain on oltava, kun on yhtä aikaa menettänyt kotinsa, äitinsä ja veljensä.

Kirjat avaavat Lieselille myös yhteyden ihmisiin. Lukeminen kasvatti-isän kanssa helpottaa, kun tyttö herää painajaisiin veljensä kuolemasta. Lieselin välittämät sanat ovat henkistä ravintoa myös kasvattiperheen kellarissaan piilottelemalle juutalaismiehelle.

Kirjavaras kertoo pienten mutta hyvien ihmisten urheudesta mielettömänä aikana. Lieselin kasvattivanhemmat eivät ole Oskar Schindlerin kaltaisia teollisuusmagnaatteja vaan perusbaijerilainen pyykkäri-maalaripariskunta yhtä työväenluokkaisen naapuruston keskellä. Lempeän maalari-isän keikat ovat vähissä, koska heil-hitlerit eivät irtoa häneltä sujuvasti eikä hän ei ole ajoissa taipunut hakemaan kansallissosialistisen puolueen jäsenyyttä. Kieleltään karskin ja kovakätisen kasvatusäidin pyykkiasiakkaat harvenevat sodan sytyttyä ja laskettua pikkukaupungin rikkaidenkin elintasoa.

Liesel varttuu sodan kuluessa 14-vuotiaaksi. Hänen elämäänsä seuraa kirjan tarkkanäköinen ja kaikkitietävä kertoja – kuolema.

Kuoleman kertojanääni toimii romaanissa erinomaisesti. Se on sopivan surumielinen mutta kiihkeästi elämän pienintäkin pisaraa arvostava. Se annostelee tarinaa lukemaan houkuttelevina välähdyksinä, piirtää sodan värit ja uhriluvut koskettaviksi sanoiksi.

Kirjavarkaan kirjoittaja, australialainen Markus Zusak on pohjannut teoksensa saksalaisen äitinsä ja itävaltalaisen isänsä sodanaikaisiin kokemuksiin. Zusak on kirjoittanut aiemmin nuorten aikuisten kirjoja, mutta uutuuden kohderyhmä on laveampi. Kirjavarkaan voi pelotta antaa luettavaksi noin yläkouluikäiselle, ja aikuisellekin se on riittävän monikerroksinen.

Kun kuolema katselee elämää lapsen silmin, lopputulos on runollinen kertomus sodasta, rakkaudesta, rohkeudesta ja kasvamisesta – ihmisyydestä sekä julmuudessaan että kauneudessaan.