Vesikuplilla vuorattu Aquatic Centerkin on nyt testattu ja hienoksi havaittu. On aika pakata kamat ja palata kämpille tuttuun osoitteeseen.

Sitä en tiedä, onko ilta aamua viisaampi, mutta illan kuviotkin kunnianarvoisassa Beijing Tibet Hotelissa alkavat urautua kohdilleen. Sisään huoneeseen, tavarat sängylle ja sitä rataa.

Olen yhtä kaukana sankarimatkailijasta kuin Peking Kokkolasta, mutta parina iltana olen ottanut iltakävelyllä vähän haltuun hotellini lähitienoota. Isoja taloja talojen perään ovat lähikorttelit täynnä. Ihmisiä kulkee jatkuvana virtana.

Eilisiltana kävin hakemassa maonsyömiä seteleitä eli käteistä. Ensimmäiseen pankkiautomaattiin en päässyt, vaikka kuinka korttia lukijaan vingutin. Toiseen pääsin sisälle, mutta siellä kävi pankkiautomaatin edessä hirveä pulina, kun paikalliset yrittivät saada seteleitä ulos. Jotain trapolssia tuntui olevan. Parempi oli poistua paikalta.

Kolmas pankki oli vielä iltamyöhällä auki. Eteisessä päivysti poliisi, joka seurasi uteliaana tuloani pyöröovista sisään. "Nihaot" vaihdettuamme kävin hommiin. Poliisi tuli niskan taakse kyttimään, mutta jatkoin rahastamista. Onnekseni pankkivirkailija tuli salin puolelta selittämään poliisille jotain. Taisi sanoa, että olen täällä olympialaisten vuoksi, en pankkia ryöstämässä.

Niin tilanne laukesi, ja pari tonnia (200 euroa) enemmän oli rahaa lompakossa kuin lähtiessä. Täällä muuten tällaisesta köyhemmästäkin lehtimiehestä tulee rahamies, kun kerralla tupsauttaa 20 satasen seteliä lompakkoon.

Kävelyllä koukkasin puiston läpi, jossa varttuneemmat kiinalaiset jumppasivat. Kroppa taipui kuin suomalaisnuorilla, tai paremminkin. Suomalaisella kankeudella liikkeet olisivat jääneet tekemättä. Ehkä kaikilta muilta paitsi Kekkosen Urholta 1970-luvulla, jolla kuulemma seitsenkymppisenäkin oli nelikymppisen kunto. Aivan. Mahtoivat 1970-luvun nelikymppiset olla heikossa hapessa...

Kerrostalojen pihoilla istuskeli miehiä ja naisia. Miehillä yleisen tavan mukaan paita oli hellekelissä vedetty mahan yli. Mitä pulleampi mies, sitä varmemmin napa sai tuuletusta.

Hotellilla ilta yleensä kulkee rutiinilla. Ennen lähtöä mediakeskuksen kaupasta mukaan 2-3 tölkkiä Jingjang olutta, yksikköhinta Suomen rahassa 50 senttiä, vesipulloja, sama hinta, ja näillä eväillä kämpille.

Sitten pääte auki ja juttujen uudelleentarkastus, että faktat suurin piirtein kohdillaan. Joskus on pakko soittaa korjaussoittoja, mutta kovin usein ei viitsi kotitoimitusta vaivata.

Sitten tv auki, esiin China Daily ynnä muu materiaali ja seuraavaa päivää suunnittelemaan. Pari olutta tasoittelee mukavasti adrenaliinipiikkiä. Kun muutenkin on riittävän väsynyt, voi valahtaa iisisti flow-tilaan, jossa saattaa syntyä joku juttuideakin. Ne on tällä muistikapasiteetilla kyllä heti kirjattava johonkin paperille. Mieluiten sellaiseen paikkaan, josta paperi myös löytyy. Juoksulenkkikin olisi hyvä paikka synnyttää juttuideoita, mutta se ei nyt oikein ole hotellini ympäristössä mahdollista.

Illan päätteeksi on aika kirjata päivän tapahtumat ylös omaan Peking-päiväkirjaani, jonka sain tyttäreltäni joululahjaksi. Kuulostaa tietysti meleko pöhölöltä kirjoittaa tapahtumat vielä kertaalleen illan päälle, kun on ensin päivällä pää märkänä takonut tekstiä. Mutta luvattu mikä luvattu. Sitä paitsi tämä kirjaus kuuluu elämässä aivan eri momentille kuin työhommat.

Juha Savela

Kirjoittaja huomaa kirjoittamisen säätelevän päiväjärjestystä tällä juttukeikalla.