Pukkasi muuten pikkusen vettä taivaalta eilen. Pahimpien settien aikana tuli elävästi mieleen Helsingin (jonka ulkomaalaiset väänsivät Hell sinkiksi) elokuu 2005 ja kohtuullisen sateiset MM-kisat.

Enivei, vettä tuli eilenkin kuin aisaa. Seuraus: märkiä vaatteita, märkiä ihmisiä, märkiä työvälineitä, höyryäviä busseja, vuotava nokka ja karhea kurkku.

Eilen illalla päätin sittenkin lähteä soutustadionreissun päätteeksi illan korismatsiin. Sitä ennen kävin pikapikaa hotellilla keventämässä reppuani ja tietysti jätin järjestäjien ystävällisesti jakaman sadeviitan hotellin lattialle.

Huomasin asian, kun olin aivan tukkoon ahdetun korisareenalle vievän bussin kyydissä. Nyt oli muuten kisajärjestäjienkin linja-autossa tunnelmaa kuin kansankiinalaisessa bussissa. Puolimärät ihmiset istuivat ja seisoivat kuin sillit suolassa. Noin 50 minuutin köröttelyn, josta viimeinen vartti kului korisareenan liepeillä, kun isompien herrojen kuljetusten vuoksi odoteltiin vapaata väylää.

Bussi ajoi noin 50 metrin päähän korisareenan sisäänkäynnistä. Vaikka yritti juosta sisään lammikoita väistellen, oli aivan läpimärkä ennen kuin oli sisällä. Hyvä.

Kun tulin paikalle vajaa pari tuntia ennen peliä, vapaa istumapaikka, ei pulpettipaikka, löytyi pressikatsomosta, josta viimeisille jouduttiin myymään ei-oota. Hyvä, että pääsi istumaan, onhan tuohon pääte sylissä naputteluun ehtinyt tottua. Ja eikös nämä laitteet alunperin olekin sylimikroja?

Mutta jo pelkästään tunnelman takia kannatti mennä paikalle. Mahdolliset ilmansaasteet karisivat korvista, kun kiinalaisyleisö oikein äityi panemaan parastaan. Pelihän kääntyi lopulta jenkkinäytökseksi, kun kiinalaisten kolmoset alkoivat kimpoilla korirenkaisiin. Täällä superstaraa pikkusen korkeampaan asemaan nostettu Yao Ming vaikuttaa ylikehutulta pelaajalta taitoihinsa nähden, mutta toisaalta ymmärtää, että Yao erottuu 226-229 (valitse sopiva pituus) senttisenä keskivertokiinalaisista. Melko selvästikin.

Paluumatkalla ehdin onneksi toiseksi viimeisenä ensimmäiseen lähtevään bussiin, joka lähti kohti MPC:tä (lehdistökeskus) klo 24.00. Täynnä taas. Liikennettä ei paljon ollut, mutta kuski ajoi sinnikkäästi 40-50 km/h, autoja lappoi nelikaistaisella tiellä ohi sieltä ja täältä, mutta siinä vain köröteltiin. Viimein kollega kysäisi kuskin apupojalta (sellainen on joka bussissa), miksei mennä kovempaa. Kuulemma täpötäyttä bussia ei voi nopeusrajoittimen vuoksi ajaa lujempaa. Okei.

Juuri kisakylää lähestyessämme ensimmäinen kylään vievä portti tukki tien, mutta vartiomiestä ei näkynyt missään. Tovin ihmeteltyään kuski komensi apupoikaa, joka kävi avaamassa portin ja taas mentiin. Nyt oli väylä auki koko kansalle tulla. Pekingin turvatoimista vastaavallekin tiedoksi, että seuraavalla portilla vajaan kilsan päässä oli kaksoismiehitys.

MPC:stä vielä yönkähmässä jatkoyhteys hotellille, jossa olin osapuilleen klo 1.15,34. Kun oli aamulla 9.15 lähtenyt työmaalle, unta ei tarvinnut kauaa odotella.

Apropos, liikenteestä vielä sen verran, että viikon tutustumisen perusteella voin tunnustaa, ettei siviilirohkeuteni riittäisi ajamaan ruuhkissa Pekingin kehäteitä. Aamu- ja iltaruuhkien aikaan pitää olla aika raaka jääkäri, kun lähtee survomaan omia väyliään päämääräänsä. Olympialiikenteelle varatut kaistat ovat nelikaistaisen kehätien vasemmassa laidassa. Automme liittyy tielle oikealta. Sen jälkeen alkaa hivuttautuminen parin kaistan yli vasemmalle. Kovin montaa sanomalehteä ei autojen väliin mahdu, kun autot etsivät paikkojaan. Ihme ja kumma, kolareita ei ole – vielä – silmiini osunut.

Täällä ei tosiaankaan päde Enskan ja Hanskin liikennevinkit, ajotapa on pikemminkin aggressiivisuudessaan Veikko Pajusen luokkaa. (Mahdollisille nuoremmille lukijoille huomautus, että nyt ollaan esihistoriallisella ajalla: mustavalkotelkkarit, pannukahvi, lämpöpuvut...)

Joka tapauksessa mieleeni on jäänyt Enskan ohje turvallisuusvälistä (tähän sellainen Itkos-intonaatio: muistakaa turvaväli, ettei ajeta siihen naapurin rouvan peräpuskuriin. Kun edellä oleva auto on tuon tolpan kohdalla, niin tavatkaa mielessänne tur-val-li-suus-vä-li. Jos ehditte ennen, olette liian lähellä.)

Joo, näillä opeilla ei täällä mennä.

Nyt alkaa jutut olla niin levottomia, että ryhdytään miettimään urheilua. Palataan.

Juha Savela

Kirjoittaja yllätti itsensä ikävöimästä Liikennesolmua.