Hotellihuoneessani kunnianarvoisassa Beijing Tibet Hotelissa on vessa. Hyvä.

Ja siellä on myös pönttö. Aina paranee.

Se on ehkä kymmenkunta vuotta vanha: "American Standard" sen kyljessä lukee. Täyttyy muuten miltei istumapintaa myöten vedellä. Se ero siinä on suomalaisiin malleihin.

Menemättä sen enempää intiimiasioihin kyllä siinä asiansa ajaa – jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Eilen palailin avajaisjärjestelyjen alta huoneeseeni puoli viiden jälkeen iltapäivällä. Kävin vessassa, painoin (kuten tässä mallissa pitää) vetolaukaisijaa alaspäin – kuului naps, eikä muuta tapahtunut.

Petsanan ellonen, ajattelin, mikäs nyt neuvoksi. Viikonloppukin (ainakin suomalaisilla standardeilla) painaa päälle ja vessa jumissa. Hätä oli nyt tämän näköinen.

Ei muuta kuin nöyränä poikana respaan kertomaan asiasta. Kello oli 16.45, tarkistin sen ihan tarkoituksella. Respatyttö kuunteli huoleni, kehotti palaamaan huoneeseeni.

Juuri kun olin oven takanani sulkenut, kuului koputus. Pikkolopoika (tai en tiedä miksi heitä täällä kutsutaan) kysyi mikä vikana, tarkisti tilanteen ja sanoi, ettei osaa korjata sitä. Itsekin totesin, että vesisäiliössä yksi vipu oli katkennut.

Poika pyysi odottamaan hetkisen, sanoi hakevansa apua. Meni minuutti pari ja huoneeseen tuli harmaantunut kiinalaisherrasmies työkalupakki kainalossaan. Ei puhunut mitään, tarttui toimeen ja alkoi kuulua pientä ähellystä ja kolinaa.

Kohta ovelle koputettiin taas. Kaksi olympialaisten vapaaehtoista auttajaa tuli paikalle kysymään, mikä hätänä. Kerroin, että homma on jo hoidossa. Jäivät kuitenkin oviaukkoon varmistamaan, että homma toimii.

Taas kuului koputus. Ovella oli vielä yksi olympialaisten vapaaehtoinen avustaja, kysyi mikä hätänä jne. Hänkin tunki vielä vessan oviaukkoon varmistamaan tilannetta.

Itse istuksin hotellihuoneeni sängyllä ja odottelin.

Tovin päästä vessasta kuului iloinen kohina. Helpotti huomattavasti.

Harmaahiuksinen korjaaja keräsi kamansa ja poistui paikalta.

"It is working, sir", yksi avustajista sanoi iloisena. Kiittelin tietysti. Aikeissa oli tarjota pientä seteliä palkkioksi, mutta viisikko häipyi liukkaasti paikalta. Kuuluu palveluun.

Kello oli 16.57.

Viisikon poistuttua paikalta mietin itsekseni mitenkähän olisi Suomessa vastaavassa tilanteessa käynyt. Hotellissa olisi voinut ehkä saada lisäkorvauksesta toisen huoneen. Kotona taas – oiskohan korjaajaa löytynyt. Siinä olisit ollut hätinesi. Seuraavaan keskiviikkoon.

Juha Savela

Kirjoittajalla ehti hetken olla jo hätä kädessä.