No niin, vajaa kellonympärys ja Pekingin olympialaiset alkaa. Hotellin aamu-tv:ssä juontajat olivat intoa puhkuen hehkuttamassa avajaispäivää ja pitkän odotuksen päättymistä. Tai mistä sen tietää, kun kiinankielen sanavarasto ei ole karttunut yhtään muutaman päivän oleskelusta huolimatta.

No, toki töllöstä näkyy CCTV:n kansainvälinen kanava, jossa samaa intoa puhkutaan englanniksi.

Lehdistökeskuskin on vielä suhteellisen autio. Ilmeisesti suuri osa toimittajista satsaa iltaan ja avajaisiin. Avajaisliput oli luonnollisesti myös toimittajille kiintiöitynä, eivätkä kaikki suomalaiset lippua saaneet. Kolmen lehden kimppamme sai kaksi lippua, eikä minua harmittanut yhtään luopua lipustani naisten hyväksi.

Voitte vapaasti pitää pöhölönä, mutta en ole ikinä syttynyt näihin avajaisiin tai päättäjäisiin. Onhan ne hienoja, on, on, mutta jokin siinä vain tökkii. Olo ei tunnu kotoisalta.

Ihmekös tuo, kun pienemmissäkin kekkereissä small talkin vääntäminen pikkurilli pystyssä kestohymy päällä aiheuttaa sisäistä kiemurtelua (joka varmaan näkyy ulospäin). Että 3,5 tuntia grand openingia, ei kiitos. Ei kai oo pakko, jos ei taho.

Avajaispäivä Pekingissä valkeni ehkäpä aavistuksen savuisempana kuin eilen. Aurinko kajasti kelmeänä savusumuverhon takaa, näkyvyyttä on häävin 300-400 metriä. Mutta ilma on puhdasta, kun Arne (Ljungqvist) niin sanoi.

Tänään turvatoimet varmaankin kiristyvät entisestään. Avajaiset alkavat illalla kahdeksalta paikallista aikaa, olympiakylä suljetaan avajaisia varten jo kello 16. Pitää ottaa selvää, pitääkö täältä häipyä sitä ennen, ettei tarvi puolilleöin kukkua täällä. Avajaiset ovat ohi noin kello 23.30.

Eilisessä blogissani kerroin mediakeskuksen portin kaaoksesta. Myöhemmin iltapäivällä kisaorganisaation turvatoimijohtaja Liu Shaowu selitti kaplakan johtuneen väärinymmärryksestä turvatoimiosastojen kesken. Erillistä kulkulupatarraa tarvitaan tänään avajaisissa jossain portilla, ei eilen normaalissa liikennöinnissä.

Eilen illalla ehdin kämpille iltakuudelta, joten aikaa oli pieneen kävelyretkeen hotellin lähikortteleissa. Kovin pitkiin reissuihin ei oikein osaa lähteä, kun tarpeeksi tarkkaa karttaa ei tunnu mistään löytyvän. Peking on mittasuhteiltaan niin valtava, että ainakin meikäläisen käsiin osuneissa kartoissa vain isoimmat väylät on merkitty. Kävelyretkellä huomasi, että vilkkaimpien katujen ylittäminen jalkaisin käy melkoisesta urheilusuorituksesta. Raakasti rohkeutta ja sekaan vaan. Tai sitten odottelee kiltisti ja etsii toisen reitin.

Mittakaavan suurpiirteisyydestä kertoo sekin, että majapaikastani Beijing Tibet Hotellista on tänne pressikeskukseen seitsemän kilometriä. Kun noin vuosi sitten majapaikkoja valitsin ja saamaani karttaa tutkin, hotellin täplä oli miltei kiinni "olympic greenissä". Kartassa ei ollut mittakaavatietoja, joten turha valittaa. Mutta alkuperäiset ajatukset matkan taittamisesta jalkaisin näissä keleissä ja olosuhteissa saa unohtaa. Ellei sitten halua työskennellä pää ja paita märkänä ja kurkku karheana.

Eiköhän tässä ollut jo. 11 tunnin kuluttua tulen pitäisi syttyä linnunpesässä.

Juha Savela

Kirjoittaja matkusti tuhansia kilometrejä Pekingiin katsomaan olympialaisten avajaisia tv:stä.