Varsinkin ruokakauppojen asiakkaat ovat ottaneet riemumielin vastaan kauppojen sunnuntaiaukiolot. Valitettavasti vain käy taas niin, että kun ihmiset ovat kesällä tottuneet entistä vilkkaammin asioimaan marketeissa ja muissa ruokakaupoissa myös sunnuntaisin, niin ovet lyödään syksyn tullen pyhiksi kiinni. Joulun lähestyessä byrokratiaa taas höllätään, mutta talvisydämen ovet pysyvät visusti kiinni.

Suomessa sunnuntaikaupan sääntelyssä on jopa huvittavia piirteitä. Siitä on hyvänä esimerkkinä niin sanottu 400 neliön sääntö eli sitä pienemmät liikkeet voivat olla sunnuntaisin auki, mutta vastaavasti suuremmat pysyvät suljettuina. Naapurimaissamme toteutetaan toisenlaista politiikkaa. Virossa kaupat ovat käytännössä auki vuorokaudet ympäriinsä. Ruotsia on totuttu pitämään holhousvaltiona, mutta kauppojen aukioloajat kertovat kokonaan muusta. Ruotsissa kauppias saa itse päättää, pitääkö liikkeensä avoinna myös sunnuntaisin.

Kauppojen aukioloissa pitäisi viimein kuunnella myös kuluttajaa. Vapaammat aukioloajat saavat varmasti kuluttajien ja asiakkaiden laajan tuen. Ruuan hinnan kallistuessa pitää muistaa myös se, että ruuan hävikki pienenee, mitä vähemmän aikaa ruokaa tarvitsee säilyttää kodeissa. Lapsiperheet joutuvat viikonlopuiksi rohmuamaan isot varastot ruokaa, josta osa saattaa mennä nopeastikin roskiin. Eikö olisi siten järkevää, että jääkaappia voitaisiin täydentää tasaisesti viikonlopunkin aikana?

Kovin huono ennustaja ei tarvitse olla, jos arvioi sunnuntaikaupan vapautuvan aikaa myöten. Yleinen asennemuutos on jo käynnissä ja vain lopullisia ratkaisuja odotetaan. Mitä pikemmin sitä paremmin.

Simo Kattilakoski