Satatuhatta käsinettä ommeltuaan Eija Pajukangas vaihtoi alaa. Nahka vaihtui ongelmitta muovimattoon, kun kokkolalainen kotiompelija siirtyi rakentamaan veneitä. Pajukangas on ollut kälviäläisen Linex-Boat Oy:n palveluksessa vuoden.Sitä ennen hän ompeli 15 vuotta nahkakäsineitä ja neljä vuotta nahkatakkeja. Vielä aiemmin hän työskenteli Rukka-tehtaalla muovisaumaajana.
Pajukangas teki käsineitä urakkatyönä eri firmoille. Päivässä piti saada valmiiksi 30–40 paria, ja työpäivät venyivät usein iltaan.
Käsineompelu loppui käytännön pakosta.
– Sen alan töitä ei löydä enää mistään. Tilalle on tullut veneala, joka työllistää paljon myös naisia, Pajukangas toteaa, eikä äänessä kuulu lainkaan ikävää entiseen.
Eipä sillä, etteikö Pajukangas olisi ehtinyt viettää tarpeeksi aikaa teollisuusompelukoneensa ääressä.
– Olihan se aika näpräämistä. Työ oli yhdessä paikassa tehtävää pientä liikettä, Pajukangas muistelee ja pudistaa päätään.
Linex-Boatilla hän matottaa hieman yli tai ali kymmenmetristen veneiden hyttejä. Työ muistuttaa käytännössä tapetointia. Pajukangas saa päivässä valmiiksi yleensä yhden veneen hytin, pieniä saattaa mennä kaksikin.
Tähän asti elämää rytmittäneet urakkatyöt ovat nyt historiaa.
Pajukangas työllistyi Linex-Boatille Aikuiskoulutuskeskuksen täsmäkoulutuksen kautta. Valmentava koulutus toimi tässä tapauksessa hienosti. Se ei velvoita mihinkään, ja niinpä Pajukangaskaan ei lähtenyt opiskelemaan sosiaalialaa vaikka kävikin alalle valmentavan koulutuksen.
Veneet kiinnostivat siinä vaiheessa enemmän. Ihan ventovieras ala ei ollut kyseessä, sillä mies ja poika rakentavat veneitä eri firman palveluksessa. Miesten puheet eivät kuitenkaan olleet syy siirtyä alalle.
Enemmän vaikutti tieto siitä, että Rukalta oli lähtenyt muita naisia veneenrakennustöihin. Linex-Boatilla naisia on 20 prosenttia koko henkilökunnasta.
– Ei tämä ole likaista työtä, ja naiset pystyvät tekemään kaikkea siinä missä miehetkin, kunhan vain opettelevat.
Linex-Boatin työllistämien entisten ammattinimikkeiden kirjo on laaja. Tehtailla on työskennellyt esimerkiksi entinen lähihoitaja, prosessi-insinööri, vaatesuunnittelija ja hevoshoitaja. Keski-ikä on kolmenkymmenen kieppeille. Nuorekas työyhteisö on Pajukankaan mukaan yksi parhaista puolista.
Kirjavaa joukkoa yhdistää yleensä yksi asia.
– Ei tämä varmaan niin kiinnosta sellaisia, jotka eivät ole tehneet töitä käsillään.
Ompelukoneellaan Eija Pajukangas on viimeisenä suurempana työnään tehnyt tyttärensä vanhojentanssipuvun. Nyt hän korkeintaan kaventaa tai lyhentää housujen lahkeita.
– En mielellään enää tartu ompelukoneeseen, Pajukangas myöntää naureskellen.
