Tulipa tutustuttua paikalliseen taksikulttuuriin. Pyörähdimme pohjalaiskolmikkona mediakeskuksesta Suomen joukkueen hotellille, joka sijaitsee bauttiarallaa kymmenen kilometrin päässä.

Ensimmäinen tehtävä oli kirjoituttaa Radisson SAS Beijingin nimikyltti kiinaksi, jotta sen voi näyttää kuskille. Mediakeskuksen taksijonossa oli useampi poliisi/sotilas tai muu järkkärimies saattamassa meitä taksiin. Kuski ei tiennyt hotellin paikkaa, mutta järjestysmiehiltä tuli apu.

Ja sitten menoksi. 20 minuuttia ja 25 juania köyhempinä olimme perillä. Kerrotaan nyt, että Suomen rahassa kyyti maksoi 2,5 euroa. Jos joku haluaa vielä vertailla hintaa mummonmarkkoihin, tehköön sen itse.

Infon jälkeen pällistelimme hetken taksia etsien. Radissonin edustalla oli yksi kaupungille pystytetyistä sadoista ellei tuhansista kojuista, joita vapaaehtoiset avustajat päivystävät. Ensiksi oli tietysti pyydetty MPC-kirjainyhdistelmä (Main Press Center) kiinan merkeillä.

Kun näytimme tätä lappua yhdelle avustajapojalle ja selvitimme asiamme, poika alkoi poukkoilla kuin sähköjänis. Hän lupasi löytävänsä meille taksin. Ensimmäisen hän viittoi paikalle hotellin takaa tolpalta, selitti kuskille asian, mutta kuski kieltäytyi kuljetuksesta, koska ei tiennyt mediakeskuksen sijaintia.

Siitäpä avustaja hätääntyi toden teolla. Näytti siltä kuin hänen ainoa elämäntehtävänsä oli löytää meille taksi. Löytyihän se, kun poika siirtyi ajoradalle ja viittoi kuskin luokseen, olipa taikonut jostain kartankin, josta neuvoi pressikeskuksen sijainnin. Ja eiku kyytiin.

Sillä välin kun me seurasimme volunteerin kamikazemaista poukkoilua taksin perässä, muut avustajakollegat halusivat välttämättä ottaa meistä kuvia. Poseerata oli pakko, mutta hymy irtosi helpommin, kun sivusilmällä seurasi avustajapojan taksinmetsästystä.

Paluukyyti meni eri reittiä, mutta kesti saman 20 minuuttia ja maksoi 28 juania. Ruuhka-aikana hyvä suoritus.

Tunnollisina suomalaisina lähdimme hyvissä ajoin iltapäivällä suomalaishotellille, joten aikaa jäi tutustua Chaoyang Districtin kortteliin. Suomen joukkueen viestintäpäällikkö Jari Elon vinkistä tuli pyörähdettyä paikallisessa halpamyymälässä Carrefourissa, josta todella löytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hintavertailua, ei ostoksia, tuli myös tehtyä. Toppatakin olisi saanut eurolla (ei ole tarvetta) ja lentolaukun 17 eurolla. Vastaavaa katselin Kokkolasta ennen reissua, cittarissa samanlainen laukku oli tarjouksessa 49,90, normaalisti enemmän. Johonkin se hinta Suomen ja Kiinan välillä hukkuu.

Mutta eiköhän tää ole nyt tässä. Kansainväliselle medialle olisi ollut avajaisbanketti, mutta se tuli nyt missattua, ellei sitten lähde viimeiselle puolituntiselle muruja pöydiltä noukkimaan.

Juha Savela

Kirjoittaja luulee yhden reissun perusteella oppineensa tekemään laadukasta hintavertailua.