Näillä näkymin poliittisista ryhmittymistä sosiaalidemokraatit ja kokoomus kristillisdemokraattien tavoin uskovat niin sanottuun etelän korttiin. RKP:ssa vaihtoehtoja ei ole edes kyseenalaistettu. Etelän suunta on RKP:n mielestä ainoa oikea ja tavoiteltavin malli maakuntapolitiikkaankin vain itsekkäistä kielisyistä suhtautuvalle RKP:lle.

Kaikki rajat on tehty ylitettäviksi. Rajoilla ei myöskään ole enää samanlaista merkitystä kuin ennen muinoin. Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoidon kannalta olisi joka tapauksessa katastrofaalista, jos maakunta kääntäisi selkänsä yhteistyölle Oulun sairaanhoitopiirin kanssa ja lähentyisi Vaasan sairaanhoitopiiriä. Nimenomaan sairaalan asiakkaiden etu edellyttää yhteistyön jatkamista Oulun yliopistosairaalan kanssa.

Myöskään maantiedettä ei voida sivuuttaa. Etelän vaihtoehdossa lähin yliopistosairaala on Tampereella, jonka vastuualueeseen muun muassa Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien asukkaat nykyjaotuksessa kuuluvat.

Keski-Pohjanmaan keskussairaalan statuksen säilyttäminen sairaanhoitopiirien uusluokittelussa ei ole kovinkaan varmaa. Joka tapauksessa Oulun sairaanhoitopiirin kumppanina K-PKS:n kehitysmahdollisuudet säilyisivät, mutta miten lie, jos kumppani valikoituisi etelämmästä? Oulun yliopiston lääketieteen koulutus säteilee myös Keski-Pohjanmaalle. Oulussa lääkäreiksi opiskelevista monet keskipohjalaiskunnat ovat saaneet nopeaa täsmäapua lääkäripulaan.

Kokonaan toinen kysymys on TE-keskusjaotus. Keski-Pohjanmaalla elää kestotoive oman TE-keskuksen saamisesta. Valitettavasti on niin, että TE-keskuksen rahoituspolitiikassa keskipohjalaisten hankkeet tuppaavat jäämään mopen osalle. Mutta niin se kaikessa hallintokulttuurissa yleensä menee. Parhaimmalla osalla ovat lähimpänä keskuspaikkaa toimivat yksiköt, kun taas kauimmaisessa periferiassa sijaitsevat saavat sen, mitä ylhäältä yleensä suostutaan antamaan.

Simo Kattilakoski